Henkilökunta

Dóchas Acresia pitää pystyssä tiivis, mutta pieni yhteisö erinäisiä hevosihmisiä. Tärkein hahmo lienee tilusten omistaja Birdie, mutta paikka ei pyörisi ilman muiden työpanosta. Tässä hieman infoa tallin henkilökunnasta:

"30-vuotias, entinen kauppatieteiden maisteri, nykyinen ratsastuksen ammattivalmentaja ja kilparatsastaja"

Birdie kiittää vanhempiaan ikuisesti saamastaan nimivalinnasta: Birdie Maybelle Murphy. Onhan siinä hieman sulattelemista. Nimi Birdie tulee itseasiassa Bye Bye Birdie-nimisestä kappaleesta, joka oli kultaisella 60-luvulla suosittu. No, nimi ei naista pahenna - Birdie opiskeli itsensä kauppatieteiden maisteriksi Belfastissa ja työskenteli sitten hyvämaineisessa yrityksessä, kunnes päätti tehdä urallaan täyskäännöksen ja kouluttautui uudelleen ensin hevosenhoitajaksi, ja sitten ammattivalmentajaksi. Nyt Birdie pyörittää omaa talliaan, ratsuttaen hevosiaan ja kilpaillen aktiivisesti aina kansainvälisellä tasolla asti.

Alunperin Belfastista kotoisin oleva Birdie päätti tehdä unelmistaan totta hieman ennen kolmenkympin kriisiä, ja osti saamillaan yllätys-perintörahoilla Dóchas Acresin. Päähänpiston myötä kariutui myös viiden vuoden avioliitto ex-miehen kanssa, eivätkä vanhemmatkaan aluksi kiitelleet. Birdien päässä ei ollut pyörtämistä - kun hän jotain päättää, niin siitä pidetään kiinni. Vajaa vuosi myöhemmin nainen eli unelmaansa kuvankauniissa maisemissa, Irlannin länsirannikolla.

Ruskeatukkaisen, noin 160 senttisen Birdien voi tunnistaa tallilla vaatteista, joiden paras päivä on mennyt jo aikoja sitten. Birdie ei talliaan varten viitsi nähdä vaivaa ulkoisen olemuksensa kanssa, ja toisaalta, miksi pitäisi? Omassa pihassaanhan hän liikkuu! Pääosin hyväntuulinen, ehkä hieman sarkastinen Birdie on tottunut Irlannin vihmovaan sateeseen ja koleaan ilmastoon, ja nauttii eniten ulkoilusta hyvässä seurassa (eli hevosen selässä!).

"34-vuotias muusikko, tallityöntekijä, esteratsastaja ja ratsuttaja"

Naapurin hulttiopoika Max päätyi Dóchasiin vahingossa. Birdie tapasi hänet sattumalta paikallisessa baarissa, ja lievän juhlinnan jälkeen parivaljakko päätyi Birdien kämpille jatkoille. Yhden yön juttu jäi kuitenkin yhden yön hairahdukseksi - ainakin Birdie on vakaasti sitä mieltä, Maxin hieman myhäillessä suupielet virneessä. Epämiellyttävässä aamupalapöytäkeskustelussa tulikin sitten ilmi Maxin hevostausta, eikä Birdie voinut muuta kuin palkata miehen töihin luokseen. Miehen CV oli liian vakuuttava torjuttavaksi!

34-vuotias Max on ehtinyt elämässään jo paljon (paitsi muuttamaan kotoaan ennen Dóchasiin muuttamista). Peruskoulun jälkeen nuori mies jatkoi isänsä jalanjäljissä hevosalalle ja kouluttautui ratsuttajaksi. Samalla Max kilpaili isänsä omistamilla estehevosilla pärjäten aina vain paremmin. Mies oli selkeästi luonnonlahjakkuus hevosten kanssa. Hevosalan rinnalle alkoi kuitenkin nousta entistä isommassa roolissa musiikkiala, Maxhan on myös lahjakas laulaja ja biisinkirjoittaja. Jossain vaiheessa musiikki vei voiton, ja hevoset jäivät taka-alalle - Maxin isäkin sairasteli enemmän ja hevoset myytiin kotipihasta. Maxilla ei ollut mitään syytä jatkaa hevosten parissa vaan hän ryhtyi kiertämään maita ja markkinoita musiikkiuransa innoittamana.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin loppuivat Maxin rahatkin. Miesparka palasi murtuneena kotiin, vanhempiensa huostaan, kunnes sitten eräänä sateisena iltana tapasi uuden naapurin hevosnaisen, ja siitä se ajatus sitten lähti. Nykyään Max punkkaa Birdien tiluksilla omassa trailerissaan, lähellä majakkaa. Mies ratsuttaa hevosia, huolehtii hevosten hyvinvoinnista ja keksii yhä uusia syitä luistaa hommista!

"25-vuotias rakennusmies, Maxin pikkuveli, satunnainen apu tallilla ja remonttihommissa"

Oliver Kelly - samaa sakkia kuin isoveljensä Max - on viikottainen näky tilalla. Reilu parikymppinen nuori mies on kouluttautunut rakennusmieheksi, ja siksi hoitaakin yleismies jantusen virkaa Dóchasissa, korjaillen ja paikaten aina kun tarve niin vaatii. Päätoimisesti mies on työllistetty oman remppayrityksensä kanssa, tehden keikkaa ympäri koko Länsi-Irlantia.

Hevosharrastus on ollut sukurasitteena myös tälle Kellyjen miehelle. Kun on kasvanut pihapiiri täynnä hevosia, ei voi välttyä siltä, etteikö niistä jollain tapaa tulisi elämäntapa. Siksipä Oliverkaan ei osannut pysyä pois tallilta kun oma piha tyhjeni nelijalkaisista. Nykyään Oliver asustaa omassa asunnossaan lähikylässä, mutta vierailee Dóchasissa säännöllisesti - ainakin piikittelemässä isoveljeään jos ei muuta hommaa löydy! Oliverin ja Maxin suhde on toisinaan hieman ristiriitainen. Veljekset ovat aina olleet hieman eriarvoisessa asemassa perheessään, Maxin ollessa suvun musta lammas ja iltatähti-Oliverin loistaessa koulu- ja yritysmaailmassa.

Punatukkainen Oliver on veljensä tavoin myös aikamoinen naistenmies, ja toisinaan aiheuttaa tietynlaisia katseita tallin naisväestössä (etenkin kesähelteellä ilman paitaa rempatessa...). Oliver ei kuitenkaan ole mikään ratsastaja veljensä tapaan vaan on kyllä taitava ajaja, mutta selkään häntä ei saa ylipuhuttua.

"58-vuotias eläinlääkäri, yrittäjä (eläinlääkäriasema ja hevostila) ja esteratsastaja"

Lontoolaissyntyisen Emman tunnistaa tallilla kuka tahansa posh-aksentistaan ja aivan liian tyylikkäästä pukeutumisesta. Sitä ei tarina kerro, miksi Emma (tai Dr O'Brian kuten hän haluaa itseään kutsuttavan), on päätynyt Lontoon eliitistä Irlannin maaseudulle hevostilan- ja nippa nappa kannattavan eläinlääkäriaseman pitäjäksi. Dóchasissa kuitenkin ollaan tyytyväisiä Emman työpanoksesta, sillä nainen on lähes viikottain visiitillä tilalla, aina milloin mitäkin asiaa toimittamassa.

Emma on jo syntyjään hevoskansaa, sillä ratsastus oli harrastus, jota 70-luvun Lontoossa saivat myös rikkaiden perheiden lapset harrastaa. Siitä se innostus sitten lähti, ja Emma kouluttautui, vasten isänsä tahtoa, eläinlääkäriksi. Oma firma on tullut mukaan vasta myöhemmällä iällä, mutta Emmalla kyllä on pitkä ura takanaan eläinlääkärinä. Luonnollisesti Emma on erikoistunut hevosten lääketieteeseen.

Emmalla on myös oma hevostila Dóchasin lähistöllä (40 km sisämaahan), ja hän maahantuo- ja kasvattaa siellä erilaisia ratsuhevosia, pääosin puoliverisia. Nainen itse on kouluratsastaja henkeen ja vereen, mutta välittää toisinaan myös este- ja kenttähevosia asiakkailleen. Asiakashevosensa hän hoitaa aina tiedolla, taidolla ja tunteella.

"Noin 60-vuotias hevosasiantuntija, taitava ratsastaja ja ammattikengittäjä"

"30-vuotias rikospoliisi, kouluratsastaja ja satunnainen tallintyöntekijä"

"40-vuotias ammattihevoshieroja, satunnainen vieras Dóchasissa"

"38-vuotias espanjalainen hevosmies ja monitaituri, satunnainen vieras Dóchasissa"