Stall Fernweh

Glitter & Gold

virtuaalihevonen - a sim-game horse

Perustiedot

Nimi:	Glitter & Gold "Goldy"	Rekisterinumero:	VH18-076-0073
Rotu:	belgialainen puoliverinen (bwp)	Syntymäaika, ikä:	11.10.2017, 11v (02/2025)
Sukupuoli:	ori	Väri, säkäkorkeus:	musta tobiano, 168 cm
Omistaja:	Faye (VRL-11299)	Kotitalli:	Stall Fernweh, Sveitsi
Painotus:	kouluratsastus	Koulutustaso:	ko: grand prix
Kasvattaja:	Milly van Veerdje, Belgia

* ikääntyy satunnaisesti

Meriitit

15.04.2019 KRJ-laatuarvostelu   7,5 + 40 + 18 + 20 + 15 = 100,5 p.   KRJ-I

09.12.2018 Ratsuhevosten laatuarvostelu   Superior Grade (78,333 %)

Rate My Pony (2018)   2 Star Prospect (827 p.)

Historia

Glitter & Gold ei päätynyt minulle sattumalta. Olin jo pitkään haaveillut kirjavasta hevosesta, koulupainotteisuus olisi vain plussaa ja sukupuolessakin olin valmis joustamaan, jopa ruunan kelpuuttamaan. Onneksi niin ei tarvinnut tehdä vaan pitkän ja kattavan etsinnän jälkeen tuttavani ratsuttaja otti minuun yhteyttä ja mainitsi myytävästä mustankirjavasta kouluorista. Näin jo sieluni silmin itseni kättelemässä koulutuomaria GP-radan jälkeen. Tai ehkä sittenkin olympialaisissa... Jouduin pudottautumaan pilvilinnoista ja ottamaan yhteyttä myyjään - voisihan olla, ettei tämä ori olisit yhtään sitä, mitä hain.

Niin ei kuitenkaan käynyt, ja kaksi viikkoa myöhemmin istuin hevosrekkani ratissa, ori mukanani. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, ja jo nähdessäni orin, tiesin, että maksaisin siitä mitä tahansa pyydettäisiin. Kun myyjä sitten selosti sukutaulun koukerot minulle auki, sekä orin onnistuneet kilpailusuoritukset, olin jo valmis laittamaan nimet paperiin. Koeratsastin orin kuitenkin (tallityöntekijäni järkyttynyt kommentti 'Et kai voi ostaa hevosta kokeilematta!?' sai taottua hieman järkeä päähäni), ja sitten vasta laitoin nimet paperiin. Orin myyntisumma jätti ison loven muutenkin tyhjään pankkitiliini, mutta olympiasoihdut ja voittopokaalit silmäni sumentaneena en välittänyt vaan myhäilin tyytyväisenä ja pakkasin oria autoon. Siitä se yhteinen taipaleemme alkoi.

Luonnekuvaus

Perusluonteeltaan Goldy on oikea herrasmies! Ori on äärimmäisen hyväkäytöksinen ja miellyttävä käsitellä, eikä sillä oikeastaan ole edes mitään ärsyttäviä piirteitä. Olen tottunut käsittelemään paljon portugalilaisia- ja espanjalaisia hevosia, jotka jo luonnostaan ovat nöyriä ja miellyttämisenhaluisia, saati sitten erinomaisen helppoja kouluttaa. Goldy on aivan samaa kastia. Sen kasvattajan mukaan, ori oli jo pienestä pitäen hyväkäytöksinen ja melko rauhallinen. Se poikkesi merkittävästi muista ikäluokkansa yksilöistä viihtyessään lähinnä emänsä läheisyydessä, makoillen ja elämästä nauttien, kun muut sen ikäiset varsat vetivät pää viidentenä jalkana rallia ympäri tarhaa. Nyt aikuisena, ja jo astumisenkin aloittaneena, ori ei ole muuttunut käytökseltään hankalammaksi vaan tuntuu järkevöityneen entistä enemmän. Sen voi huoletta tarhata tammojen läheisyyteen tai vaikka toisen orin kanssa samaan tarhaan, sillä se ei ole mitenkään kilpailuhaluinen tai reviiritietoinen, eikä se vaikuta kovin kiinnostuneelta muista hevosista. Astumiset se kyllä hoitaa hyvin, oikein herrasmiesmaisesti, tammaa kauniisti kohdellen. Voisin kirkkain silmin väittää, että tässä on yksi hyväkäytöksisimmistä puoliverioreista, joihin olen ikinä törmännyt!

Hoitotoimenpiteistä Goldy ei liiemmin välitä. Ori on ehkä enemmän nopean putsauksen kuin pitkäjänteisen puunauksen ystävä. Se ei oikein perusta mitään pitkän kaavan mukaan suoritettuja hoitotoimenpiteitä tai turhanpäiväistä hipeltelyä. Toki se ei mitenkään asiasta huomauta vaan seisoo kylmän rauhallisena alusta loppuun saakka, ilman mitään show'ta tai hermostumisia. Ori nostaa jokaisen jalkansa kiltisti, pitää niitä ylhäällä juuri niin kauan kuin tarvitsee (se on siis kengittäjän unelmahevonen!). Sen pystyy varustamaan juuri niin kuin itse katsoo sopivaksi; ori ei pullistele satulavyötä kiristettäessä tai nosta päätään suitsia laitettaessa. Se on kaikinpuolin helppo ja mukava hoidettava. Toki on hyvä muistaa, että kyseessä on ori, joten ehkä on hyvä tehdä vain kaikki tarpeellinen ja jättää turhanpäiväinen puunaaminen pois.

Ratsuna Goldy on ennenkaikkea näyttävä, mutta myös äärimmäisen taitava. Ori nauttii työnteosta ja yleensä mitä haastavampi, keskittymistä vaativampi treeni, sitä enemmän mukana ori on. Se ei toki ole mikään aloittelijoiden ratsu, sillä se kyllä huomauttaa jos ratsastaja mokailee. Huomauttelu näkyy esimerkiksi suun availuna tai hännän vispaamisena, riippuen siitä onko ratsastajan 'vika' käsissä vai jaloissa. Goldyn selkään on siis paras laittaa sellainen ratsastaja, joka jo osaa hommansa eikä turhaan hermostuta oria. Vaikka harvemmin sitä kyllä näkee hermostuneena, se silti hoitaa treenit kunnialla loppuun asti, sitten suuta aukoen ja häntää viuhtoen, mutta muuten siinä ei hermostuminen näy.

Kouluaitojen sisällä ori yleensä näyttää parastaan. Sen kanssa onkin hyvä treenata kotonakin aitojen sisällä, jos haluaa siltä sataprosenttisen suorituksen. Toki se ilman aitojakin suorittaa tehtävät mallikelpoisesti ja tarjoaa kaiken, mitä ratsastaja osaa vaatia, mutta tietynlainen into siitä puuttuu, jos kentällä ei ole kouluaitoja. Yleensä ori tuntuu alkulämmittelyissä kuulostelevan, minkälainen ratsastaja tänään on selässä, ja toimii vähän sen mukaan. Hieman kokemattomimmille se ei ehkä anna parastaan, mutta heti kun selässä on tutumpi ratsastaja, joka myös tuntee Goldyn, suorituksen taso nousee roimasti ylöspäin. Goldyn spesialiteetti ovat laukkapiruetit, jotka se tekee tyylipuhtaasti ja ilman rikkoja. Sen sijaan piaffissa sillä saattaa joskus olla pieniä virheitä, etenkin jos ratsastaja herpaantuu suorituksesta hetkellisesti. Goldyn laukka on pyöreää ja eteenpäinvievää, ravi erittäin lennokasta ja näyttävää. Usein se saakin tuomareilta kiitosta juuri ravistaan.

Maastoilu ei tunnu oikein olevan Goldyn juttu. Ori työskentelee parhaiten sileällä, hyväpohjaisella alustalla (kuten kentällä tai maneesissa), ja kyllä se maastossa käyttäytyy aivan yhtä mallikelpoisesti kuin yleensä, mutta ei tunnu nauttivan siitä aivan samalla tavoin kuin moni muu hevonen. Maastoillessa se on valppaana, kiinnostunut ympäristöstään, mutta ei tee äkkiliikkeitä esim. pelästyessään, vaan yleensä jähmettyy paikoilleen. Olen huomannut, että ori maastoilee huomattavasti rennommin jos mukana on sellainen kaveri, jolle lähiseutu on tuttua, ja joka innostuu maastoilusta. Tällöin tämä innostus yleensä tarttuu Goldyynkin.

Kisapaikoilla Goldy käyttäytyy aivan yhtä asiallisesti kuin kotonakin - se ei huutele tammoille (yleensä!) tai steppaile hermostuneena tai mitenkään muutenkaan ilmaise olevansa ori. Hieman se jännittää uusia paikkoja, mutta jännitys yleensä häviää ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Myös matkustaessa se on äärimmäisen asiallinen, ja sen voikin kuljettaa melkein minkä tahansa hevosen seurassa. Se on pääosin kiinnostunut syömisestä, ei muista lajitovereistaan.

---

Sukutaulu

i. Golden Age   belgialainen puoliverinen mustankirjava, 170 cm (EVM)	ii. White Gold   rnkrj bwb-o, 172 cm (EVM)	iii. Golden Soldier mrnkrj bwb-o, 170 cm (EVM)
		iie. Black Mermaid prn hann-t, 166 cm (EVM)
	ie. Viva Voce   m sf-t, 162 cm (EVM)	iei. Mr Foxtrot rn xx-o, 166 cm (EVM)
		iee. Viva Musica mrn sf-t, 160 cm (EVM)
e. Glitter 'n' Candy   belgialainen puoliverinen mustanruunikko, 166 cm (EVM)	ei. Sugarcrush   rn holst-o, 167 cm (EVM)	eii. Strobe prn holst-o, 165 cm (EVM)
		eie. Wildcat m holst-t, 160 cm (EVM)
	ee. Star Delilah   m sf-t, 164 cm (EVM)	eei. Antidote prn bwb-o, 170 cm (EVM)
		eee. Titania rt sf-t, 162 cm (EVM)

Glitter & Goldin suku on mielenkiintoinen - se on täynnä menestystä, hienoja kouluhevosia, vähän esteratsujakin siinä sivussa, glamouria ja tietysti draamaa. Orin suku sijoittuu pääosin Keski-Eurooppaan sisältäen sekä belgialaisia, ranskalaisia että saksalaisia ratsuhevosia eri kantakirjoista. Poikkeuksellisena voidaan pitää isälinjaa, jossa jokaikinen hevonen on väriltään tobiano!

Isä Golden Age on suurikokoinen, mustankirjava belgialaista kantakirjaa edustava puoliverinen, joka on startannut koulukilpailuissa aina GP-tasolle asti. Glitter & Goldin kasvattaja hieman vihjailikin, että jos pitää miettiä, mistä Goldyn koululahjat tulevat, voidaan kääntää katseet isäorin puoleen. Ei nimittäin ole koululiikettä, mitä Golden Age ei osaisi, ja suoritusten prosentitkin hipoivat lähes poikkeuksetta lähempänä sataa kuin viittäkymmentä! Golden Age kyllä kompensoi taitonsa hankalalla käsiteltävyydellään, eikä ollut ihan joka miehen eikä naisen hevonen. Onneksi orin luonne on periytynyt vain muutamalle jälkiläiselle, eikä Glitter & Gold ole periystävällisyydellään yksi niistä. Nykyisin ori viettelee ansaittuja eläkepäiviä Belgiassa, astuen tammoja tarpeen mukaan.

Isänisä White Gold jatkaa kirjavien belgialaisten linjaa orivarsansa edeltäjänä, joskin ruunikonkirjavana. Jo edesmennyt kouluratsu niitti mainetta ja mammonaa ihan olympiatasolle saakka, mutta valitettavasti orin ura loppui nopean nousukiidon jälkeen yllättävään jännevammaan, ja ori siirtyi sairaseläkkeelle. Jalkavamma on hieman hidastanut jalostuspuolen kysyntää, mutta mitään näyttöjä vamman perinnöllisyydestä ei ole lukuisissa eläinlääkärintarkastuksissa löytynyt. Kyllähän orille kertyi ihan kiitettävä määrä jälkeläisiä, 32 kpl, ennen sen lopetusta 22-vuotiaana.

Isänisänisä Golden Soldier on samalta kasvattajalta kuin varsansa White Gold, ja myös onnistuneesti periyttänyt tobiano-geeniaan. Isokokoinen ja uskomattoman upea rakenteinen ori starttasi vaativissa koululuokissa muutaman kerran, mutta haastavan ratsastettavuuden ja loistavan suvun takia siirrettiin suoraan jalostuspuuhiin. Orista kuoriutui varsin mallikelpoinen yksilö sen jälkeen kun paineet kilparatsun urasta kariutuivat. Se onkin periyttänyt aivan valioyksilöitä kouluratsastusradoille, vaikkei itse ratsuna ollut kummoinen.

Isänisänemä Black Mermaid oli Saksan tuonti Belgiaan. Tammasta maksettiin ratsuhevosten huutokaupassa satoja tuhansia, sillä sen liikkeet olivat huhupuheen mukaan kaiken rahan arvoiset! Hyväluonteinen tamma kilpaili kouluradoilla vakioratsastajansa Rolf Bengstin kanssa, kahmien ruusukkeita lähes joka kisareissulta. Varsoja sillä on hyvin säännöstellysti, ja White Gold oli yksi halutuimmista varsoista, mikä onkin suurin syy, miksi kyseinen varsa jäi kasvattajansa hoiviin koko loppuiäkseen.

Isänemä Viva Voce, musta selle francais-tamma, tuo hieman ranskalaisväritystä Glitter & Goldin sukuun isän puolelle. Tammaa suunniteltiin alun perin esteratsuksi kotonaan Lyonissa, mutta tammasta ei vaan tullut hyppääjää eikä sen fysiikka riittänyt edes maastoesteille, joten katseet kääntyivät kouluratojen suuntaan. Se näytti olevan oikea valinta, sillä tamma pärjäsi kiitettävästi. Osa tamman jälkeläisistä on kuitenkin suoriutunut mallikelpoisesti myös este- ja maastoesteradoilla, ja siitä käy kiittäminen Viva Vocen suvulle.

Isänemänisä Mr Foxtrot on Amerikan laukkaratojen kasvatti, ja täysin laukkapainotteisesta suvusta. Ori oli hyvin haluttu varsa, ja se voitti arvokilpailuita jo kolmevuotiaana. Jokin kuitenkin tyssäsi viisivuotiskaudella, ja juoksut alkoivat muuttua fiaskoiksi. Orin kasvattaja löi hanskat tiskiin, otti avioeron vaimostaan ja muutti Eurooppaan ranskattaren perässä, ja siitä alkoi puoliverikasvatus, ykkösjalostusorinaan tietysti kukapa muukaan kuin Mr Foxtrot. Eurooppalaisille orin nimi ei kuitenkaan ollut tuttu eikä etenkään haluttu, joten varsamäärät jäivät paljon kuviteltua pienemmäksi.

Isänemänemä Viva Musica oli itseasiassa yksi ensimmäisistä tammoista, joka päätettiin yhdistää Amerikantuonti Mr Foxtrotin kanssa. Kokenut tamma oli nähnyt jos jonkinnäköistä oria eikä rankaissut sulhoaan liiasta innokkuudesta. Viva Voce oli tamman kymmenes ja toiseksi viimeinen varsa - tamma menehtyi viimeisen varsomisen yhteydessä äkilliseen verenvuotoon, eikä valitettavasti mitään ollut tehtävissä tamman pelastamiseksi.

Glitter & Goldin emä Glitter 'n' Candy aloitti Glitter-teeman, ja sen jälkeläislistalla voidaankin bongata yhtä sun toista glitteriin viittaavaa nimeä. Tamma on tyypillinen puoliverinen - hyvärakenteinen, näyttävä, isoliikkeinen ja väriltään mustanruunikko. Oikein näppärä paketti kouluradoilla, kuuleman mukaan erittäin miellyttävä ratsastaa ja todella yhteistyöhaluinen. Oikeastaan kaikkea, mitä siitostammasta voi toivoa. Harmi, että tamman omistaja ei ole helpoimmasta päästä, ja on saanut monta pitkään jatkunutta yhteistyötä loppumaan oikkuiluillaan.

Emänisä Sugarcrush oli Etelä-Saksassa kasvatettu holstein-ori, valitettavasti kyllä jo edesmennyt. Ori oli täysin koululinjoista lähtien eikä siitä olisi saanut estehevosta tekemälläkään. Sillä kilpailtiin grand prix-tason luokissa voitokkaasti, ja se oli myös yksi Saksan olympiajoukkueen voitokkaimmista hevosista. Nämä ansiot siivittivät orin maineeseen, jolla tammoja tuli ovista ja ikkunoista, ja osa piti kääntää takaisin kun kertakaikkiaan kaikkia ei voinut ottaa vastaan. Orin jälkikasvua voikin nyt löytää jokaiselta maapallon mantereelta ja pikkuhiljaa, yksi jos toinenkin nousee edustusmaidensa olympiatasolle!

Emänisänisä Strobe on lähes yhtä tunnettu kouluori kuin jälkeläisensäkin. Punaruunikko holstein-ori kasvatettiin jo pienestä pitäen tiukalla kurilla, ja oikein toimiva hevonen siitä saatiinkin. Ori oli nöyrä ja tottelevainen, loistava ratsu ja maineikas siitosori. Valitettavasti sen loppuvuodet menivät niin sanotusti pipariksi, sillä ori päätyi perinnönjaossa hevosista ymmärtämättömille ihmisille ja jäi täysin heitteille. Se lopetettiin huonokuntoisena, muutama vuosi perinnönjaon jälkeen. Onneksi se oli ehtinyt astua jo parisenkymmentä tammaa ennen omistajansa kuolemaa.

Emänisänemä Wildcat oli nimensä veroinen - oikea villikissa! Musta holsteintamma ei todellakaan kuulunut yhdenkään ihmisen suosikkeihin, sillä se oli äärimmäisen haastava käsitellä sekä selästä että maasta käsin. Tamma oli kyllä äärimmäisen hyvä liikkumaan, sen askeleet olivat uskomattoman hyvät ja kauniit, mutta usein sen kilpailusuoritukset päättyivät pukkeihin tai keulimisiin. Muutaman orin se antoi astua itseään, Strobe yksi niistä onnekkaista, ja loppuja yrittäjiä se potki niin pahasti, että osa ei mennyt tammojen lähimaille enää koko elinaikanaan.

Emänemä, ranskalainen Star Delilah myytiin jo varsana Belgiaan. Tammasta maksettiin tähtitieteellisiä summia, ja se päätyikin lähinnä seurapiirihevoseksi, hyvästä suvustaan ja erinomaisista askelistaan huolimatta. Tammasta tuli hankalahko myöhemmällä iällä, osittain huonon kohtelun myötä. Sen selässä käytiin ehkä kolme neljä kertaa maksimissaan, ja lopun ajan se vietti joko tallissa tai tarhassa, yksin tai varsansa kanssa. Sen varsat eivät menneet kaupaksi ehkä niin hyvin kuin oletettiin, ja tamma lähtikin eläkepäiviksi kiertoon kunnes lopetettiin parikymppisenä huonojen hampaiden vuoksi.

Emänemänisä Antidote oli kuuluisa belgianpuoliveriori, iso kuin mikä ja yhtä järkähtämätön luonteeltaan. Vaikeissa koululuokissa startannut ori oli kerännyt sievoisen summan myös palkintorahoja isommista kilpailuista, ja niiden avulla sen omistaja sai viettää melko glamouria elämää Ranskan Rivieralla. Orin elinolot sen kuin kohenivat ja samalla kasvoi myös tammanomistajien kiinnostus astumisista. Lopulta tammoja olisi ollut tulossa jonoksi asti, mutta omistaja kyllästyi jatkuvaan astutusruljanssiin ja pisti niin sanotusti putiikin kiinni. Siihen päättyivät orin astumiset - onneksi jälkeläisiä oli ennen tätä jo yli viisikymmentä.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä emänemänemä Titania, siro selle francais-tamma, joka kilpaili sekä esteillä että koulussa menestyneesti. Tamma ei yltänyt kouluratsastuksessa ihan vaikeisiin luokkiin, mutta keräsi sievoisen rusettirivistön vaativistakin luokista. Esteillä se tunnettiin erityisesti nopeudestaan - tamma oli siro ja erittäin ketterä kääntymään, minkä vuoksi se yleensä pääsikin voittoon uusintaradoilla. Oikein miellyttävä ja hyväkäytöksinen tamma.

---

Kilpailut ja näyttelyt

KRJ - 40 sijoitusta, joista 6 voittoja

17.09.2018 KRJ - grand prix - 01/34 19.09.2018 KRJ - grand prix - 04/20 20.09.2018 KRJ - grand prix - 02/34 22.09.2018 KRJ - grand prix - 03/34 23.09.2018 KRJ - grand prix - 05/34 24.09.2018 KRJ - grand prix - 03/34 26.09.2018 KRJ - grand prix - 05/25 29.09.2018 KRJ - grand prix- 04/25 30.09.2018 KRJ - grand prix - 02/34 30.09.2018 KRJ - grand prix* - 12/134

01.10.2018 KRJ - grand prix - 01/40 01.10.2018 KRJ - grand prix - 02/30 01.10.2018 KRJ - grand prix - 04/30 02.10.2018 KRJ - grand prix - 01/40 03.10.2018 KRJ - grand prix - 05/30 04.10.2018 KRJ - grand prix - 03/40 05.10.2018 KRJ - grand prix - 05/30 06.10.2018 KRJ - grand prix - 05/40 06.10.2018 KRJ - grand prix - 03/40 07.10.2018 KRJ - grand prix - 04/30

07.10.2018 KRJ - grand prix - 05/30 09.10.2018 KRJ - grand prix - 05/40 09.10.2018 KRJ - grand prix - 06/40 10.10.2018 KRJ - grand prix - 04/30 10.10.2018 KRJ - grand prix - 01/40 01.11.2018 KRJ - grand prix - 05/30 04.11.2018 KRJ - grand prix - 02/30 04.11.2018 KRJ - grand prix - 03/30 05.11.2018 KRJ - grand prix - 04/30 05.11.2018 KRJ - grand prix - 05/30

07.11.2018 KRJ - grand prix - 01/30 07.11.2018 KRJ - grand prix - 03/30 08.11.2018 KRJ - grand prix - 03/30 10.11.2018 KRJ - grand prix - 03/30 15.11.2018 KRJ - grand prix - 02/30 16.11.2018 KRJ - grand prix - 04/30 17.11.2018 KRJ - grand prix - 04/30 19.11.2018 KRJ - grand prix - 02/30 20.11.2018 KRJ - grand prix - 02/30 20.11.2018 KRJ - grand prix - 01/30

* KRJ-cup-luokka

---

Jälkeläiset

Glitter & Gold on tarjolla puoliveri- ja ratsuponijalostukseen. Ori periyttää jälkeläisilleen upeaa kirjavaa väriään sekä tahdikkaita askellajejaan; lennokasta ravia ja pyöreää laukkaa. Orin jälkeläiset on yleensä helppo kouluttaa ja totuttaa ihmisiin, ja niistä kasvaa fiksuja kouluratsuja.

s. 12.04.2018    -    wpb    -    ori    A.D. Gold & Sparkle    e. Tequila Belly    (om. Stall Fernweh)    3 Star Prospect
s. 01.09.2018    -    fwb    -    tamma    Kashiya    e. Karma II    (om. Decne VRL-00785)
s. 05.09.2018 †    -    wpb    -    tamma    Glitterbee MPB    e. Caldwell Wanda    (om. Moana Part Breds)    KRJ-I
s. 11.11.2018    -    fwb    -    tamma    Gemstone v.d. Romilly    e. Bedtime Story    (om. Faconde)
s. 18.11.2018    -    amwb    -    ori    Glam River de Winter    e. Greed of Atlantis    (om. Winterbourne Court)    KEV-II, KV-II

---

Kuulumisia

28.10.2018 - Saapuminen Sveitsiin
Ori saapui Sveitsiin tänä kauniina lokakuisena päivänä yhdessä toisen, myöskin huomattavan hyväkäytöksisen (tamman), hevosen kanssa. Normaalisti en kuljettaisi tammaa ja oria samalla kuljetusvälineellä näinkin pitkää matkaa, mutta koska luotin molempiin hevosistani, tiesin, ettei siitä tulisi tälle reissulle ongelmaa. Ja oikeassa olin. Tarkkailin koko matkan ajan hevosia kameran välityksellä, ja molemmat viis veisasivat toisistaan. Toki hevosten välissä oli riittävästi hajurakoa, eikä Goldy päässyt edes haisteluetäisyydelle tamman kanssa, olin silti hieman varuillani. Mitään ongelmia ei kuitenkaan tullut, ja molemmat söivät tyytyväisenä koko matkan ajan.

Perillä Lauterbrunnenissa Goldy hyvin epätyypilliseen tapaansa kajautti ilmoille oikein kunnon hirnahduksen, kuin ilmoittaakseen saapumisestaan. Harmi, ettei herra saanut sanoilleen vastakaikua, eikä edes rekassa mukana matkustanut tamma noteeraanut tätä kutsuhuutoa. Siinä se kaikki 'villiintyminen' sitten olikin. Ori hyvin tyytyväisenä käveli uuteen kotiinsa, uuteen karsinaansa, nuuhki hieman kuivikkeita ja tyytyi sitten jatkamaan syömistä. Tallityöntekijäni naureskelivat, että tässäkö nyt oli se minun orini!

03.11.2018 - Onnistunut koulutreeni
Vasta reilu viikko orin Sveitsiin saapumisen jälkeen, pääsin sen selkään. Ori oli satuloitu ja varustettu minulle valmiiksi, joten nappasin sen pesupaikalta mukaani, ja talutin kentälle. Sää oli hyvin epätyypillisen aurinkoinen ja leuto, ottaen huomioon, että olimme keskellä Alppeja marraskuussa. Otin kuitenkin hyvän sään vain nautinnon kannalta, vettä varmasti ehtisi vielä satamaan! Hyppäsin orin selkään kentän vieressä korokkeelta, ja kiristin vielä satulavyön varuiksi. Ori vaikutti rennolta ja hyväntuuliselta.

Alkulämmittelyissä otin Goldyn kanssa pidätteitä ja taivutuksia. Se tuntui hieman jäykältä avotaivutuksessa vasemmalle, epäilen sen johtuneen kevyestä rasituksesta ja pitkästä kuljetuksesta tänne Alppien keskelle. Hyvin se kuitenkin suoritti antamani avut, eikä hangoitellut lainkaan vastaan. Taivutuksien jälkeen nostin laukan, ja laukkasimme keskilaukassa kahdeksikkoa, tehden vaihdot onnistuneesti kaksikon keskellä. Tehtävä oli Goldylle helppo, mutta ehkä tarpeellinen - jospa se vasen puoli saataisiin sieltä vetreytymään. Lopuksi teetin sillä vielä sarjavaihdot lävistäjillä, yhden askeleen välein, ja sekin sujui mallikelpoisesti. Enää siinä vaiheessa jäykkyydestä ei ollut tietoakaan, mutta mietiskelin kyllä itsekseni tilaavani orille hierojan lähipäiville. Ei siitä haittaakaan olisi.

Loppuverryttelyissä annoin orin ravata hieman pidemmällä ohjalla, ja loppukäynnit tein taluttaen maasta käsin.

09.11.2018 - Ensimmäinen maastoreissu
Goldy on ehtinyt asua Sveitsissä nyt parisen viikkoa, kun viimein päätin, että on aika lähteä maastoon. Ori on ollut aika vähällä liikutuksella nyt, ja onkin pääasiassa liikkunut ratsuttajieni alla, minun ollessa kiireinen tallin perustamisen kanssa. Kertaalleen sillä kyllä treenasin, mutta muuten se on pääasiassa tarhannut, liikkunut jonkun muun ratsastamana tai kävellyt kävelykoneessa. Ori on kyllä silti vaikuttanut oikein selväpäiseltä, eikä kevyempi treenausaikataulu ole liiemmin siihen vaikuttanut.

No, päätin sitten lähteä maastoon. Satuloin orin tallissa, ja tavoistani poiketen hyppäsinkin jo tallissa sen selkään, ja ratsastin sen ulos. Jo tämä tuntui kiinnittävän orin huomion, ja se jännittyi hieman. Kun sitten lähdimme maneesin ja kentän ohi, kohti Lauterbrunnenin laakson perukoita, ori jähmettyi niille sijoilleen, kuin kysyen, että mitä ihmettä tämä nyt on. Taputin sitä ja kannustin eteenpäin, ilmeisesti tämä ei ollutkaan niin läpihuutojuttu...

Pääsimme lopulta melko pitkänkin matkan päähän, kun ori jähmettyi seuraavan kerran. En tiedä miksi, tai mitä se näki, sillä itse en nähnyt mitään. Annoin sen seistä paikallaan, ja pyysin jälleen eteenpäin. Sain kyllä sen lopulta raviinkin, ja myös laukkaan, kun luotin ettei se ainakaan käsistä lähde. Hyvin jännittynyt se oli koko ajan, eikä oikein tuntunut rentoutuvan. Päätin kääntyä takaisin tallille, ei ollut mitään järkeä kiusata hevosta tällä tavoin. Seuraavalla kerralla sitten pidempi reissu. Luultavasti ohuempi vuoristoilmakin tuntuu orista oudolta, saati sitten vuorien läheisyys ja aivan erilainen ilmasto!

27.01.2019 - Epäonnen kouluvalmennus
En ollut pitkään aikaan ollut Goldyn kanssa ihan oikean valmentajan pitämässä kouluvalmennuksessa, joten tilasin paikallisen, vaikealla tasolla menestyneen kouluratsastajan pitämään minulle ja orille tuntia. Aavistelin pahaa, kun ori oli melkoinen äkäpussi jo hoitaessa. Lienee tarpeellista tilata sille taas hieroja, sen selkä tuntuu jumiutuvan nopeasti yhdestäkin ylimääräisestä vapaapäivästä ja tarhassa seisoskelusta (mokoma kun ei osaa liikuttaa itseään, vaikka kuinka olisi tilaa ja kavereitakin!). Ori kiukutteli minulle luimimalla ja nostamalla jalkojaan, eikä satuloimisesta meinannut tulla mitään.

Olimme sopineet valmentajani kanssa, että verryttelisin oriin valmiiksi, jotta pääsisimme sitten suoraan tositoimiin. Päätin pohjan pitävyyden vuoksi suorittaa valmennuksen maneesissa - Sveitsissä oli satanut viime kuukausina niin paljon lunta, että vaikka kenttä oli hyvä lumesta huolimatta, en viitsinyt ottaa ylimääräisiä kierroksia asiasta. Siispä maneesiin kävi minun ja Goldyn tie. Selkäännousussa ori steppasi, mitä se ei yleensä ikinä tee. Muistan miettineeni, että mikähän sitä nyt vaivaa kun tällaista ei ikinä tapahdu. Aloitin kuitenkin verryttelyn normaalisti; käyntiä, ravia, laukkaa molempiin suuntiin.

Teimme valmentajani kanssa nopean toimintasuunnitelman; piruettia, piaffea, passagea, joka askeleen laukanvaihtoja. Orin koulutustasoon nähden yksinkertaisia temppuja, jotka tällä kisakokemuksella pitäisi onnistua vaikka silmät kiinni ja takaperin. Ori oli kuitenkin kireä ja puri kuolainta, ei vaihtanut laukkaa, ei meinannut taipua. Vakuuttelin ennalta tuntemattomalle valmentajalle, että ei tämä tällaista yleensä ole... Koko valmennuksen huippu oli se hetki, kun huomasin makaavani maassa, orin pään edessä aivan yhtä hölmistyneenä kuin sekin. No, kerta se on ensimmäinenkin! Päätimme yhteistuumin jättää valmennuksen kesken, ja nousin selkään vielä sen verran, että loppuverryttelin orin huolella. Loimittaessani sitä myöhemmin karsinassa, huikkasin tallityöntekijää soittamaan hierojan paikalle heti huomiseksi. Ehkä ensin hieroja, ja sitten vasta eläinlääkäri...

28.01.2019 - Hierojalla
Eilinen epäonnen kouluvalmennus oli kirkkaana mielessäni kun ohjasin tutun hierojan Stephenin Goldyn luo. Stephen oli myös Goldylle vanha tuttu - mies oli käynyt hieromassa oria useaan otteeseen, etenkin kilpailuiden jälkeen. Viime kertaisesta oli kuitenkin aikaa jo ehkä liikaakin, joten hieronta todella tuli tarpeeseen. Selitin nopeasti eilisen kuvion miehelle, ja jätin hänet sitten kaksin orin kanssa.

Hieman jännityksellä odotin Stephenin tuomiota. Goldy oli eilen niin poikkeuksellisen kiukkuinen - yleensä hyväkäytöksinen ja kaikinpuolin miellyttävä orini oli kaikkea muuta kuin sitä. En halunnut edes miettiä, mitä muuta vikaa orissa voisi olla kuin jumiutuneet lihakset. Onnekseni Stephenin tuomio oli juuri se, mitä odotinkin: selkä ja lavat kireät kuin viulunkielet. Hoidoksi hän suositteli säännöllistä hierontaa, päivittäistä kävelytystä kävelykoneessa tai selästä käsin, treeniä ilman satulaa, lämpöhoitoa ja kunnon hankilaukkaa. Viimeisen vaihtoehdon kohdalla pyörittelin silmiäni, sillä tiedän kyllä tasan tarkkaan millainen Goldy on maastossa. Hankilaukka voi olla sille jo liikaa! Huokaisin kuitenkin salaa helpotuksesta - ehkä ei tarvitsisi pyytää eläinlääkäriä käymään vaan ongelmat ratkeaisivat tällä.

02.03.2019 - Kuntoutuskuukausi
On kulunut yli kuukausi siitä epäonnen kouluvalmennuksesta, jonka aikana minä löysin itseni maaperätutkimukselta, ja samalla totesin Goldyn kipeäksi. Asia on onneksi edennyt ja vielä parempaan suuntaan, sillä vakkarihierojani Stephen on käynyt Goldyn luona säännöllisesti, jopa parikin kertaa viikossa. Stephenin ohjeiden mukaisesti olemme liikuttaneet Goldya kevyesti ja varovasti. Tänään oli itseasiassa ensimmäinen kerta kun sain tehdä hieman haastavamman treenin. Oman mielenrauhani takaamiseksi, käytin Goldya kyllä myös eläinlääkärin luona, mutta mitään varsinaista vikaa ei löytynyt, ja lopulta eläinlääkärikin teki saman diagnoosin kuin Stephen: jäykät lihakset. Olimme jopa käyneet Goldyn kanssa pari kertaa hankilaukoilla, joskaan niitä ei varsinaisiksi 'laukoiksi' voinut kutsua - Goldy-raukan ottaessa pari askelta umpihangessa ja jähmettyen paikalleen kuin peura ajovaloissa. Päädyimme siis treenaamaan siististi sisätiloissa, jottei herkkähipiäinen orini saisi pahempia traumoja...

Jännittyneenä satuloin Goldyä tallin käytävällä. Stephen oli käynyt aamulla tsekkaamassa orin lihaskunnon, ja hieromassa sen kevyesti. Vastusteluistani huolimatta, mies vakuutti treenaamisen olevan täysin ok myöhemmin tänään. Goldy vaikutti varustaessa omalta itseltään; helpolta ja mukavalta. Naksautin kypäräni leukahihnan kiinni ja talutin orin yhteen maneeseistamme. Maneesi oli onnekseni tyhjä, joten kukaan ei olisi todistelemassa mahdollista ilmalentoani. Hyppäsin korokkeelta selkään, kiristin satulavyön ja annoin Goldyn kävellä löysin ohjin. Vielä alkuraveissakin kaikki tuntui normaalilta eikä merkkejä jäykkyydestä ollut. Saatoin silti pidättää hengitystäni ainakin laukkaympyröihin asti, sillä odotin koko ajan jonkinlaista jäykkyyttä tai kiputilaa orilta, mutta sellaisesta ei ollut merkkiäkään. Uskalsin taas huokaista.

Treenin jälkeen hymyilin leveästi ja taputin Goldyä kiitokseksi kaulalle. Tallityöntekijäni katsoivat minua hölmistyneenä kun talutin orin virnuillen takaisin talliin. Yllätyksekseni Stephen oli minua vastassa - en ollut tiennyt, että hän oli jäänyt seuraamaan ratsastustani.
"Mitäs minä sanoin, hyvä siitä tuli!" hän virnisti ja taputti oria lautasille. Olin niin iloinen, että meinasin hypätä Stephenin kaulaan silkasta ilosta. Hillitsin kuitenkin itseni ja ryhdyin hoitamaan Goldyä kevein mielin.

---

Kuvagalleria

kuvat © Iris van Meijl Fotografie, kirjallinen lupa!