Stall Fernweh

Madness

virtuaalihevonen - a sim-game horse

Perustiedot

Nimi:	Madness	Rekisterinumero:	VH18-155-0040
Rotu:	amerikanpuoliverinen	Syntymäaika, ikä:	15.06.2018, 16v (09/2026)
Sukupuoli:	ori	Väri, säkäkorkeus:	rautias, 168 cm
Omistaja:	Faye (VRL-11299)	Kotitalli:	Stall Fernweh, Sveitsi
Painotus:	kouluratsastus	Koulutustaso:	ko: grand prix
Kasvattaja:	Jackson Hill, Yhdysvallat

* ikääntyy satunnaisesti

09.12.2018 RHLA   Perfect (83,889 %)

Historiaa ja nykyisyyttä

Madness on yksi ensimmäisistä puoliverisistä, jotka olen Sveitsin tallilleni hankkinut (belgianpuoliveriorini Glitter&Goldin lisäksi). Etsin alkujaan toista grand prix-tason hevosta, tai potentiaalista junioria, ja törmäsin orin kasvattajaan Jacksoniin eräässä laatuarvostelutilaisuudessa Yhdysvalloissa. Olin aivan muulla matkalla Virginiassa, mutta kuten tavoilleni ominaista - eksyin kuitenkin hevosaiheiseen tapahtumaan 'ihan vain katselemaan'. Ihme kyllä, lähdin tapahtumasta ilman shekkivihkoni sivujen kuluttamista, mutta taskussani oli Jackson Hillin käyntikortti ja kutsu tutustumaan tilalle Länsi-Virginiaan.

Jackson Hillin puoliverihevosia kasvattava tila oli puitteiltaan melko minimalistinen - tallilla oli kolme kantatammaa, jotka olivat suvullisesti melko uniikkeja. Jackson käytti sekä amerikkalaisia oreja että Euroopasta tilattua pakastespermaa tammoilleen, ja näin varmisti monipuolisen perimän kasvateilleen. Madness oli tuolloin kolmevuotias juniori - lupaava, mutta tilalla lähinnä ruokavarantoja kuluttava ori. Jacksonilla oli nimittäin periaate, että hän ei säilyttänyt oreja tilallaan vaan myi ne aina eteenpäin - mies arvotti tammat huomattavasti ylemmäksi eikä halunnut oreja sekottamaan tallin rutiineja. Siispä myös Madnessilla oli hintalappu, joka minulle luonnollisesti kerrottiin. Ori oli suvullisesti mielenkiintoinen ja lupaava, mutta en ollut alkuun järin innostunut. Amerikkalainen puoliverinen oli kantakirjana minulle tuntematon enkä siinä kohtaa vielä tiennyt, olisiko kantakirjan orilla minulle hyötykäyttöä. Jäin pohtimaan tilannetta ja salaa toivoin, että ori menisi kaupaksi niin minun ei tarvitsisi enää pohtia asiaa.

Meni vuosi, ja näin Facebookissa (jossa tietysti olin saanut kaveripyyntöä Jackson Hilliltä) orista videon. Kolmivuotiaasta honkkelista juniorista oli kehkeytynyt lihaksikas nuori hevonen, joka esitteli upeaa raviaan rennosti ratsastajan alla. Ori oli startannut jossain paikallisissa harjoitusluokissa menestyen. Se oli käynyt nuorten hevosten laatuarvostelussa, menestyen. Hintalappukin oli menestyksen vuoksi saanut peräänsä yhden nollan lisää. Itselleni epätyypilliseen tapaan, en vielä silloinkaan ostanut hevosta vaan sen sijaan laitoin viestiä Jacksonille ja kyselin niitä näitä, ujuttaen väliin aina muutaman kysymyksen Madnessista. Lopulta Jackson kyllästyi salamyhkäiseen uteluuni ja kysyi suoraan, olisinko halukas liisaamaan hevosen vuoden sopimuksella. Tämä kuulosti enemmän kuin hyvältä diililtä, joten tehtiin sopimus ja ori lennätettiin Sveitsiin.

Loppu on sitten historiaa. Orista kehkeytyi valmentajieni avulla yksi tilani menestyneimmistä kouluoreista. Se kohosi pikkuluokista aina GP-tasolle asti, ja jos olisin innostunut olympialaisista - olisi tämän orin kanssa päästy helposti sinnekin. Madnessilla on takanaan upea ura koulukilpailuiden parissa, ja edessään todella lupaava ura tilan yhtenä jalostusoreista.

Luonnekuvaus

Madness ei suinkaan ole nimensä mukaisesti sekopää vaan oikeasti todella hyväkäytöksinen herrasmies - mistä lie saanut nimensä. Orissa on toki myös tarvittaessa potkua, joten se ei kyllä jää seinäruusuksi. Madness ei kaikesta huolimatta sovi ihan kaikista arimmalle käsittelijälle, sillä ori kyllä huomaa kun ihmistä jännittää ja saattaa tällöin hieman temppuilla. Tällöin se saattaa esimerkiksi tehdä äkkipysähdyksiä taluttaessa tai nähdä jotakin pelottavaa samoissa paikoissa, jotka ovat sille entuudestaan tuttuja. Luonnollisesti tämän jälkeen ihmistä jännittää entistä enemmän ja hevonen jatkaa temppuiluaan. Ehkä siinä jotain pientä hullua on kuitenkin...

Hoitotoimissa Madness on helppo oriksi. Se kannattaa laittaa hoitotoimien ajaksi kiinni käytävän ketjuihin tai hoitokarsinaan. Sitä voi kiertää huoletta ympäri ilman pelkoa potkuista tai puremisesta, sillä ori ei viitsi sellaista harjoittaa. Se tykkää harjauksesta ja puunaamisesta kunhan homma ei kestä ikuisuutta. Se sietää kyllä harjan letityksen - onhan se kuitenkin kouluhevosilla vaadittua, mutta jos letitys alkaa venyä monituntiseksi, pilkuntarkaksi operaatioksi - alkaa orinkin huumorintaju jossain kohtaa loppumaan. Tätä voi kuitenkin ennaltaehkäistä hyvillä herkuilla tai esimerkiksi sitomalla heinäverkon täytteineen orin eteen pieneksi puuhaksi. Asia, josta Madness sen sijaan ei juuri välitä on vesipesu. Jälleen kerran, se sietää sen kuten kunnon herrasmiehen kuuluu, mutta vesipetoa siitä ei saa tekemälläkään. Sen mielestä vesi kuuluu automaattiin juotavaksi eikä muuta. Kengittäminen ja kavioiden putsaus sujuu ongelmitta eikä varusteidenkaan kanssa tarvitse stressata vaan kaikkea voi kokeilla ja säätää huoletta.

Ratsuna Madness on melko tyyni ja hitaasti lämpiävä. Korkeasti koulutetuksi hevoseksi, se on harvinaisen valikoiva ratsastajistaan. Se ei esimerkiksi tykkää jos selässä on joku selkeästi kokematon ratsastaja, joka ei hallitse kehoaan GP-ratsastajan tasoisesti. Madness protestoi ratsastajan huonoa kropanhallintaa (tai mitä hyvänsä muuta orin mielestä ongelmallista toimintatapaa) viuhtomalla häntää ja puremalla kuolainta - siitä kyllä huomaa kun hermot alkaa kiristyä. Madness on herkkä avuille, joten sen kanssa pärjää hyvin pienillä eleillä; kannukset ovat käytännössä tarpeettomat ja raippaakin tarvitsee hyvin harvoin, ja lähinnä jalan jatkeena hipaisemalla. Pääosin ori kuitenkin nauttii suorittamisesta ja kovasta treenistä kunhan se pääsee sopivaan mielentilaan pitkän lämmittelyn jälkeen. Madnessin kanssa on turha olettaa tuloksia muutaman minuutin alkuverryttelyllä - päinvastoin, orin kanssa saa lämmitellä puoli tuntia ja suorittaa kymmenen minuuttia sen jälkeen.

Esteitä orin kanssa ei ole juurikaan yritetty. Se on niin vahvasti kouluhevonen, että sen hyppytyyli on lähinnä huvittava. Kavalettiharjoituksia sen sijaan on toisinaan tehty ja ne pitävät orin mielen virkeänä, aivan kuten puomitreenit sekä ratsastajalla että ilman. Maastoilusta Madness kyllä tykkää, mutta lähinnä yksin (ratsastajan kanssa). Se ei liiemmin välitä muista hevosista, joten ei se niitä halua perässä hinata maastolenkeilläkään. Maastossa Madness on varmajalkainen menijä - kaikesta edellämainitusta temppuilusta huolimatta. Tässäkin kyllä korostan, että ratsastajan tulee olla riittävän kokenut - Madness ei ole mikään aloittelijoiden maastoratsu.

Kisapaikoilla Madness on aavistuksen jännittyneempi ja ehkä hieman kireämpi kuin kotona, mikä lienee luonnollista. Se on kuitenkin käsiteltävissä eikä sen kanssa tarvitse pelätä yllättäviä sekoiluita (nimestä huolimatta). Punainen rusetti on tarpeellista pistää ainakin kisojen alkuverryttelyissä orin häntään - se ei tykkää liian läheltä menevistä hevosista ja saattaa protestoida potkaisemalla. Kisaradalla sen keskittyminen on lähes aina priimaa. Sen ja ratsastajan yhteistyö kouluaitojen sisällä on upeaa katsottavaa eikä ori suotta ole grand prix-tason menestyjä.

---

Sukutaulu

i. Panic Station   amerikanpuoliverinen punarautias, 170 cm (EVM)	ii. Bliss   rt amwb-o, 171 cm (EVM)	iii. Mercy vrt holst-o, 172 cm (EVM)
		iie. Supremacy V.G rn kwpn-t, 158 cm (EVM)
	ie. Starlight   prt amwb-t, 162 cm (EVM)	iei. Algorithm vrt hann-o, 167 cm (EVM)
		iee. Blackout trt amwb-t, 160 cm (EVM)
e. Hysteria   holstein vaaleanrautias, 165 cm (EVM)	ei. Psycho   rt holst-o, 166 cm (EVM)	eii. Reaper prt holst-o, 168 cm (EVM)
		eie. Newborn rtkm holst-t, 166 cm (EVM)
	ee. The Dark Side   rtkm holst-t, 160 cm (EVM)	eei. Resistance rt holst-o, 166 cm (EVM)
		eee. Feeling Good rnkm holst-t, 164 cm (EVM)

Isä Panic Station oli komea, punarautias puoliverinen. Ori oli liitetty amerikkalaiseen kantakirjaan, ja ollutkin suosittu jalostusori käytännössä koko ikänsä. Nimelläkin oli perää - ori oli ilmeisen haastava käsitellä, eikä antanut mitään helpolla vaan enemminkin pienellä tappelulla. Haasteellinen ori oli myös ratsastaa, eikä sen kanssa pärjänneet kuin tietyt, tutut ratsastajat. Isokokoinen ori omasi isot ja lennokkaat askeleet, joissa istuminen vaati myös totuttelua. Kouluradoilla Panic Station olikin liki kuparin värinsä ja käsittämättömän upeiden askeltensa vuoksi mahtava näky! Hyvä menestys koulukilpailuissa oli kuin viimeinen niitti jalostukseen siirtymiselle: orille tuli astutuskyselyitä ympäri maata, ja tulijoita olisi ollut jonoksi asti. Kysyntä kasvoi niin kovaksi, että ori siirrettiin paikalliselle oriasemalle ja luomuastutusten sijaan siirryttiin pakastesperman lähettämiseen. Orin jälkeläiset, joita kertyi peräti 52 kappaletta, ovat lähes kaikki suunnanneet GP-tason koululuokkiin ja ovat jollain tapaa melko haastavia persoonia.

Isänisä Bliss, myöskin amerikkalainen puoliverinen, oli huomattavasti jälkikasvuaan rauhallisempi ja helppohoitoisempi. Rautias, sukkajalkainen ori oli kooltaan iso ja jyhkeä, mutta luonteeltaan herkkä ja hempeä. Ori viihtyi sekä ihmisten että muiden hevosten seurassa ja tuntuikin kaipaavan tarhaseuraa. Useimmiten se tarhasi jonkun ruunan tai orivarsajoukkion kanssa, vailla huolta huomisesta. Leppoisasta luonteestaan huolimatta, ori oli vauhdikas kaveri kouluaitojen sisällä. Se vaati usein melkoiset alkuverryttelyt ja toppuuttelut, että liikkuminen oli hallittua ja ori vastasi annettuihin apuihin moitteitta. Tämä riitti rokottamaan tuloksia, ja ori pysyttelikin lähinnä prix st. georges-tason luokissa, joissa pärjääminen oli parempaa kuin vaikeammissa. Kivan luonteensa vuoksi oria käytettiin paljon jalostukseen, ja toisinaan sen jälkikasvukin peri hyvät luonteenpiirteet.

Isänemä Starlight oli kaikkea muuta kuin helppo tamma! Punarautias, nätti ja hyvärakenteinen tamma antoi ensivaikutelmakseen kuvan kivasta ja herttaisesta tammasta, mutta kun pääsit riittävän lähelle, korvat painuivat pitkin niskaa ja hampaat usein vilkkuivat. Tamma inhosi myös muita hevosia, ja tarhailikin yksikseen. Myös tamman kuljettaminen oli tämän vuoksi haastavaa, ja pitkään omistaja jaksoikin sitä kiikuttaa yksinään kilpailuihin, mutta jossain kohtaa kisaura vaan tyssäsi logistisiin mahdottomuuksiin. Ratsuna tamma oli näyttävä, mutta haastava. Se kilpaili GP-tasollakin, mutta pärjäsi paremmin hieman alemmissa luokissa. Myöhemmin tammaa käytettiin jalostukseen nimenomaan helpommille ja kivemmille oreille, jotta saataisiin tasaisempia varsoja, mutta usein jälkikasvu kuitenkin päätyi melko haastaviksi yksilöiksi.

Emä Hysteria onkin sitten amerikkalaisen holstein-kasvatuksen helmiä. Upea, vaaleanrautias tamma omasi hienon ja sirohkon rakenteen ja erinomaisen luonteen. Tamma pärjäsi mallikelpoisesti sekä näyttelyissä että kisaradoilla. Länsi-Virginialaisen hevoskasvattaja Jackson Hillin kantatamma Hysteria pääsi tasaiseen tahtiin kilpakentille, ja piti sitten pari välivuotta varsoessaan, ja jälleen varsan vierotuksen jälkeen takaisin kilpailuihin. Koulutustaso pysyi maltillisena, ja vaikein luokka, missä tamma starttasi oli prix st. georges, mutta hyvin tamma kuitenkin pärjäsi. Se nautti työskentelystä ja maisemanvaihdoksista, ja oli kuin kotonaan miltein missä vaan. Helppohoitoinen ja kiva tamma oli tykätty hoidokki Jackson Hillissä, ja usein sen varsoistakin kasvoi täyspäisiä hevosia!

Emänisä Panic Station oli Saksassa syntynyt, rautias holstein-ori, joka muutti jo kolmivuotiaana rapakon toiselle puolelle, Yhdysvaltoihin. Ori päätyi ensin Kaliforniaan, josta kuitenkin pian siirrettiin takaisin itärannikolle. Lupaava, nuori ori pääsi heti viisivuotiaana starttaamaan junioreiden cupissa, josta alkoikin orin huikea kilpailu-ura, joka johti aina olympialaisiin asti! Olympialaisissa ei kuitenkaan mitalia herunut, mutta muutoin ori on kerännyt melkoisen kavalkadin palkintoja ja rusetteja. Hyvä kisamenestys takasi suosion myös jalostuksessa, ja ori onkin tuttu nimi Yhdysvaltojen puoliveriskenessä.

Emänemä The Dark Side, myöskin Saksassa syntynyt rautiaankimo holstein-tamma matkasti Yhdysvaltoihin vasta vanhoilla päivillään kun se myytiin jalostuskäyttöön kouluhevoskasvattajalle Bostoniin. Tamman koko kilpailu-ura oli Keski-Euroopassa, ja se oli pitkä ja merkittävä. Tamma kilpaili vaativan tason koulua ja myös helppoa valjakkoa, joka tuntui olevan tammalle kuin piristysruiske pitkän koulu-uran keskelle. Valjakkopainotteisia varsoja sillä on yksi kappale, muutoin tammalta löytyykin lähinnä kouluvarsoja. Tamma menehtyi kiitettävässä 22 vuoden iässä vanhuuden tuomiin vaivoihin.

---

Kilpailut ja näyttelyt

KRJ - 45 sijoitusta, joista 7 voittoja

22.10.2018 KRJ - grand prix - 01/30 01.11.2018 KRJ - grand prix - 03/30 02.11.2018 KRJ - grand prix - 03/30 03.11.2018 KRJ - grand prix - 04/30 03.11.2018 KRJ - grand prix - 05/30 04.11.2018 KRJ - grand prix - 05/30 05.11.2018 KRJ - grand prix - 05/30 05.11.2018 KRJ - grand prix - 02/30 07.11.2018 KRJ - grand prix - 04/40 08.11.2018 KRJ - grand prix - 05/40 08.11.2018 KRJ - grand prix - 05/40

10.11.2018 KRJ - grand prix - 05/30 11.11.2018 KRJ - grand prix - 05/30 11.11.2018 KRJ - grand prix - 04/30 12.11.2018 KRJ - grand prix - 04/30 12.11.2018 KRJ - grand prix - 04/40 12.11.2018 KRJ - grand prix - 02/40 15.11.2018 KRJ - grand prix - 03/40 15.11.2018 KRJ - grand prix - 05/40 15.11.2018 KRJ - grand prix - 03/30 18.11.2018 KRJ - grand prix - 01/40 19.11.2018 KRJ - grand prix - 04/30

22.11.2018 KRJ - grand prix - 01/40 23.11.2018 KRJ - grand prix - 05/30 23.11.2018 KRJ - grand prix - 01/30 24.11.2018 KRJ - grand prix - 01/30 25.11.2018 KRJ - grand prix - 02/30 26.11.2018 KRJ - grand prix - 02/30 30.11.2018 KRJ - grand prix - 02/30 30.11.2018 KRJ - grand prix - 04/30 01.12.2018 KRJ - grand prix - 06/40 03.12.2018 KRJ - grand prix - 03/40 06.12.2018 KRJ - int II - 02/13

09.12.2018 KRJ - int II - 03/13 09.12.2018 KRJ - grand prix - 06/40 09.12.2018 KRJ - grand prix - 06/39 12.12.2018 KRJ - int II - 02/13 13.12.2018 KRJ - int II - 01/13 13.12.2018 KRJ - grand prix - 06/40 14.12.2018 KRJ - grand prix - 02/40 15.12.2018 KRJ - grand prix - 06/40 16.12.2018 KRJ - int II - 02/13 17.12.2018 KRJ - grand prix - 04/40 18.12.2018 KRJ - grand prix - 04/40 20.12.2018 KRJ - grand prix - 01/40

Näyttelyt

30.11.2018 NJ - BIS6, MVA-sert (tuom. Lissu T.) 01.12.2018 NJ - irtoSERT (tuom. Jannica) 27.12.2018 NJ - BIS1, MVA-sert (tuom. Vibaja) 24.02.2019 NJ - irtoSERT (tuom. Jannica)

16.02.2019 VSN - RCH, 10p. (tuom. reibili)

---

Jälkeläiset

Madness on tarjolla ratsuponi- ja puoliverijalostukseen.

---

Kuulumisia

15.06.2018 - Onnistunut koulutreeni
Kesäaamu alppien välissä koitti kauniina ja aurinkoisena, ja herätessäni ennen kellon soittoa, olin täynnä tarmoa. Olin edellisiltana päättänyt, että tänään treenaan Madnessin kanssa oikein toden teolla - pitkän kaavan kautta! Riittävän aamupalan ja tallin siivouksen jälkeen, hain Madnessin karsinasta hoidettavaksi hoitokarsinaan. Ori vaikutti hieman närkästyneeltä kun keskeytin sen aamurutiinit, mutta ei lopulta ollut moksiskaan ylimääräisestä huomiosta. Myönnän, että tallini kasvamisen jälkeen - minulla oli harvoin aikaa hevosille, jotka normaalisti kuuluivat ratsuttajieni tai valmentajieni työlistalle. Siispä, oli jo korkea aika, että annan hieman erityishuomiota erityishevosilleni.

Harjauksen ja puunauksen jälkeen heitin orille satulan selkään, suojat jalkaan ja suitset päähän ja talutin orin pihalle tallista. Linnut liversivät ja aurinko paistoi jo liki pilvettömältä taivaalta. Alppien liki lumettomat huiput siintivät kivenheiton päässä. Suuntasin orin kohti koroketta, josta hyppäsin itse selkään. Kiristin satulavyön vauhdissa ja ohjasin orin kohti koulukenttää. Aloitin lämmittelyn pitkällä kävelyllä, jolloin otin tuntumaa suuhun (ja samalla muistuttelin itselleni, että mitenkäs tämä hevonen taas toimikaan...). Ravissa oli tuntui vielä hieman jähmeältä, mutta useamman kierroksen jälkeen alkoi rentoutua; muoto parani ja askel piteni.

Madnessin kanssa piti kellottaa alkulämmittelyt, joten kun urheilukelloni kilkutti 35 minuuttia - oli aika tehdä toimintasuunnitelma. Vähän piaffea, vähän laukkavaihtoja ja koottua ravia. Olkoot ne tämän päivän tavoitteet. Aloitin laukanvaihdoilla, sillä ne olivat orille haastavimpia (vaikka ei sille mikään enää ollut ylitsepääsemätöntä). Melko hyvin ori vaihtoikin; ensin kolmen askeleen välein, sitten kahden askeleen välein ja lopulta joka askeleella. Madness tuntui nauttivan - se oli rento ja myötäili apujani lähes täydellisesti.

Piaffen kanssakaan ei ollut ongelmaa, mutta kootussa ravissa se meinasi hieman varastaa. Muutaman uusinnan jälkeen olin tyytyväinen treeniin ja siirryimme loppuverryttelyyn. Annoin orin ravata rennosti melko löysillä ohjilla - se kun piti hyvän muodon ihan luonnostaan. Loppukäynnit lähdimme tekemään verryttelylenkille maastoon. Olipahan mukava aamutreeni.

20.01.2019 - Kantakirjaustilaisuus
Niin koitti aika kun Madness piti kantakirjata, jotta jalostushommat sujuisivat paremmalla uskottavuudella. Ilmoitin orin kantakirjaustilaisuuteen tammikuulle, joten valmistautuminen tilaisuuteen aloitettiin luonnollisesti edeltävänä iltana. Kiittelin siinä tapahtumaa edeltävänä iltana, etten ollut lähdössä kimon vaan rautiaan orin kanssa, sillä hevosen pesu oli huomattavasti nopeampi homma. Korvakarvoja tuli trimmattua ja häntä ja harja siistittyä. Piti vielä googlata, että pitikö harja olla letitettynä vai ei... Varusteet oli raahattava autoon jo illalla, sillä olin varma, että jotain oleellista jäisi matkasta.

Kello soi aamuyöllä neljältä kun kömmin talliin ruokkimaan hevosia. Muutama hevonen katseli minua hölmistyneenä kuin kysyen, että tajuanko mitä kello on. Tajusin, kolme kuppia kahvia ei riittänyt pitämään silmäluomia auki. Kiitin onneani, että kantakirjaustilaisuus oli lyhyen ajomatkan päässä Saksan puolella. Onneksi saksalaiset olivat innostuneita amerikkalaisista puoliverisistä...! Päätin letittää Madnessin harjan kotona, ja ähräsin sitä puolisen tuntia orin mussuttaessa aamuheinää. Tämä oli tietysti virhe, sillä kun päästiin vihdoin tapahtumapaikalle - sain ilokseni huomata, että ori oli kyhnyttänyt kaulaansa trailerin sivuseinään ja avannut puolet leteistä. Joten eipä muuta kuin harja auki, ja homma alusta. Onneksi orin kärsivällisyys vielä riitti!

Tapahtuma oli onneksi nopea ja hyvin aikataulussa. Orin ratsasti tapahtumaan palkattu ratsastaja, pätevä nuori mies. Hieman jännitin, kelpuuttaako ori selkäänsä vieraan ratsastajan, mutta Madness ei ollut moksiskaan ja pani parastaan. Rakenne ja maasta juoksutus osio oli nopea, ja onneksi Madness jaksoi kaiken häsellyksen keskellä seistä kärsivällisesti paikallaan. Lupasin mielessäni sille kasan herkkuja tapahtuman jälkeen.

Kun tulokset sitten julkistettiin, olin täysin mykistynyt: I-palkinto! Muita I-palkittuja oreja oli muutama, mutta suurin osa päätyi II-palkinnolle. Madness sai kiitosta hyvästä lihaksikkaasta kaulasta, ilmeikkäästä päästä ja upeista liikkeistään. Lähdimme iloiten kotimatkalle, ja Madness sai lupaamani herkut kun pääsimme kotiin.

---

Kuvagalleria

kuvat © Eurequine LLC, kirjallinen lupa!