Stall Fernweh

Lidador

virtuaalihevonen - a sim-game horse

Perustiedot

Nimi:	Lidador	Rekisterinumero:	VH18-087-0012
Rotu:	puro sangue lusitano	Syntymäaika, ikä:	10.07.2018, 14v (01/2026)
Sukupuoli:	ori	Väri, säkäkorkeus:	smoky cream, 163 cm
Omistaja:	Faye (VRL-11299)	Kotitalli:	Stall Fernweh, Sveitsi
Painotus:	kouluratsastus	Koulutustaso:	ko: vaativa A
Kasvattaja:	Haras das Quil, Portugali

* ikääntyy satunnaisesti

Meriitit

08.02.2019 Ratsuhevosten laatuarvostelu   Superior Grade (78,333 %)

Historia

Lidador oli haluttu varsa, josta joutui vähän jopa tappelemaan kun orivarsan online-huutokauppa avattiin. Madeiralaisen Haras das Quil-siittolan varsat ylipäätään olivat haluttuja, mutta erityisen halutun tästä varsasta teki sen yhdistelmä: hyväkäytöksinen ja menestynyt emä Quil Paulinha yhdistettynä GP-radoillakin startanneeseen, kertakaikkisen upeaan oriin Leopoldo VI:een. Varsan hintalappu meinasi nousta jo omaan kestokykyynikin liian suureksi, mutta onneksi tietyn summan ylitettyä (kun päätin pysyä vielä kaupanteossa mukana), kilpailijat kaikkosivat ja pääsin tekemään viimeisen tarjouksen. Orista pulitettu summa oli aivan liian iso ääneen sanottavaksi, mutta voin aina perustella ostostani sillä, että sainpahan palan Madeiraa talliini!

Luonnekuvaus

Lidador on onneksi luonteessaan tullut emäänsä enemmän kuin isäänsä. Sen isä oli tunnetusti hieman haastava käsitellä, vaikka olikin menestynyt kouluratsu ja suosittu jalostusori - onnekseen, se periytti enemmän kapasiteettiään kuin luonteenpiirteitään. Tämä on toki myös meidän onni, sillä Lidadorista kasvoi varsin mallikelpoinen lusitano-yksilö. Maasta käsitellessä ori on kuuliainen ja tottelevainen. Se kunnioittaa ihmistä ja todella harvoin lähtee edes haastamaan annettuja ohjeita, sen verta nöyryyttä siitä löytyy. Se on useimmiten melko lempeäluontoinen eikä liiemmin omaa huonoja käytöstapoja. Toki orimaisuus astuu aina aika ajoin esiin, etenkin jos tallin tammat ovat kiimassa. Tällöin kuvaan hyppää tietynlaista machoilua ja esittämistä, mutta ori pysyy silti täysin hallittavissa. Usein pelkkä sanallinen komentaminen riittää, jos kierrokset meinaavat nousta tappiin. Normaaleina päivinä Lidador on liki ruunamainen mussukka, joka on sulattanut monen tallityöntekijän sydämen. Eikä toki komeasta ulkoasusta ja upeasta väristä ole haittaa kun paketti on valmiiksi näin kunnossa!

Hoitotoimet sujuvat Lidadorin kanssa parhaiten karsinassa. Ori arvostaa omaa tilaa, mutta päästää mielellään tutut (ja kyllä myös ei-niin-tutut) ihmiset lähelleen. Se ei välitä niinkään muista hevosista, joten sen pystyy kyllä hoitamaan ketjuissa käytävällä, mutta enemmän ori nauttii saadessaan olla oman karsinan seinien sisäpuolella. Usein hoitotoimien aikana se mupeltaa maasta heinänkorsia tai vaan tuijottelee tyhjyyteen. Pidemmissä operaatioissa, kuten harjan letittämisessä, se vallan heittäytyy villiksi ja käytännössä nukkuu seisaalten, alahuuli roikkuen. Varustaminen ei tuota minkäänlaisia ongelmia ja ori on tottunut jos jonkinnäköiseen roippeeseen päällään. On siis ihan sama, vaikka sen pukisi kahisevaan pressuun - ori ei sanoisi vastaan.

Ratsuna Lidador on varsin mainio. Ori on alkuun melko vauhdikas ja vaatii pitkät verryttelyt alle, jotta päästään yhteisymmärrykseen tulevasta tehtävästä. Kuumuudesta on kyllä hyötyäkin, sillä orin keskittyminen on 110% ratsastajassa ja se tuntuu täysin unohtavan kaiken ympärillä tapahtuvan. Kisapaikkojen verryttelyissä se on siis melko helppo kaveri kun sitä ei täydellisessä keskittymistilassa ahdista muut kulkijat lainkaan. Orilla on upeat askeleet, vaikkakin sen ravi on hieman pompottavaa alkuun, kunnes siihen tottuu paremmin ja oppii istumaan. Laukka on pyöreää ja matkaavoittavaa, mutta Lidador osaa myös koota itsensä hyvin minimaalisin avuin. Liian kovasta kädenkäytöstä se ei tykkää, ja usein protestoi vastaan viuhtomalla häntäänsä tai mupeltamalla kuolainta. Kun ratsastajan käsi on vakaa - tällaista ei tapahdu, ja ori on täysin rento. Lidadorissa olisi kapasiteettiä korkeampiinkin luokkiin, mutta päädyimme kuitenkin jättämään sen vaativan tason luokkiin. Nyt jälkikäteen oikeastaan harmittaa, miksei orilla lähdetty kokeilemaan esimerkiksi pyhää yrjöä tai intermediatea - se olisi varmasti pärjännyt niissä hienosti.

Nyt kisakentiltä eläköitymisen jälkeen orin lempipuuhaa ovat olleet rentouttavat maastoreissut - tai tällaisena ne aina markkinoidaan kanssakulkijoille. Vaikka ori ei tallissa välitä niinkään muista hevosista, sitä ei haittaa jos maastoreissulla on kirittäjä mukana. Sillä usein vauhtia ei näiltä reissuilta puutu! Ei ole lainkaan liioiteltua ottaa kaulanaru varuilta mukaan, kauhukahvaksi, sillä ori on tunnettu hienoista pukkisarjoistaan kun se pääsee maastoon. Ei uskoisi, että kouluradoilla niin kuuliainen ja keskittynyt ori irroittelee satanen lasissa maastossa!

---

Sukutaulu

i. Leopoldo VI   puro sangue lusitano mustanvoikko, 162 cm (EVM)	ii. Leopoldo V   m PSL-o, 160 cm (EVM)	iii. Leopoldo IV mrn PSL-o, 159 cm (EVM)
		iie. Manoela VF mkm PSL-t, 154 cm (EVM)
	ie. Liliana   mvkko PSL-t, 156 cm (EVM)	iei. Luisinho do Santés m PSL-o, 161 cm (EVM)
		iee. Mafalda vkko PSL-t, 154 cm (EVM)
e. Quil Paulinha   puro sangue lusitano voikko, 155 cm (EVM)	ei. Quil Paulino   vkko PSL-o, 156 cm (EVM)	eii. Quinton crem PSL-o, 157 cm (EVM)
		eie. Acapella rtkm PSL-t, 155 cm (EVM)
	ee. Quil Rômula   vkko PSL-t, 157 cm (EVM)	eei. Rubinho XV vkko PSL-o, 161 cm (EVM)
		eee. Quil Rosália mkm PSL-t, 160 cm (EVM)

Lidadorin isä Leopoldo VI on upea ilmestys! Mustanvoikko, pitkäharjainen ori on kompakti paketti rakenteeltaan, mutta näyttävä kuin mikä! Sillä on melko kyömy pää lusitanoksi - ja tästä näkee orin olevan vanhaa linjaa. Päänsä se on perinyt isältään, väri tulee puhtaasti emältä. Eikä orin suorituskyvyssäkään ole paheksumista - ori on startannut menestyksekkäästi ihan GP-luokissa kouluradoilla, vaikka suurimman palkintosaaliinsa se on kerännyt pari pykälää alemmilta tasoilta. Kuuliainen ja motivoitunut ori on miellyttävä ratsastaa ja siksi monen sillä startanneen kouluratsastajan suosikkikisakumppaneita. Maasta käsitellessä orissa on hieman enemmän haastetta, mutta sen kanssa on pärjäilty eikä sen jälkeläiset useimmiten ole perineet isänsä haastavia piirteitä vaan enemmänkin sen hyvän kapasiteetin ja upean ulkonäön.

Isänisä Leopoldo V, viides Leopoldo linjassaan, oli komea, musta ori. Melko jykevärakenteinen, kyömyotsainen ori hurmasi sekä ulkonäöllään että luonteellaan. Helppokäytöksinen ori oli miellyttävä käsitellä sekä maasta että selästä käsin, ja siksi monen suosikki. Orin helppo luonne näkyi myös jalostusmarkkinoilla, sillä ori oli varsin haluttua isäehdokasmateriaalia sen kultakautena. Niinkin paljon, että orille kertyi kaiken kaikkiaan viitisenkymmentä varsaa kontolleen, mikä on pienissä barokkipiireissä liki poikkeuksellista. Kilpakentilläkin ori ehti viettää useamman vuoden sen vakioratsastaja Manuel d’Alsancen kanssa. Ranskalainen Manuel oli niin tykästynyt oriin, että otti sen lopulta eläkepäiviään viettämään omaan pihaansa ja takasi orille onnellisen lopun.

Isänemä Liliana puolestaan oli ulkoisesti hurmaava, mutta aivan kaikkea muuta sisäisesti. Tamma oli yhtä tulta ja tappuraa - aina vastustamassa asiaa kuin asiaa. Sen hankala luonne selittänee, miksei tamma pärjännyt mitenkään merkittävän hyvin koulukisoissa. Sen, mitä sitä näin radoilla, se tuppasi aina puremaan vastaan kuolainta ja viuhtomaan hännällään, mikä jo itsessään riitti pudottamaan pisteitä. Kovin korkeisiin koululiikkeisiin se ei myöskään taipunut vaan kilpaili enemmän vaativan B ohjelmia paikallisemmin. Onneksi tamman jälkikasvu usein tasaantui luonteeltaan kun tamman yhdisti hieman rauhallisempaan ja helppokäytöksisempään oriin. Tamma sai kaikenkaikkiaan viisi varsaa, joista neljälle riitti upeaa mustanvoikkoa väritystä.

Emä Quil Paulinha tuo sukuun ripauksen eksotiikkaa, sillä tamma on syntyperiltään oikeasti madeiralainen - Haras das Quil-lusitanosiittolan kasvatteja. Siittola on yksi niitä harvoja talleja, joita Madeiralla on - pieni saari ei ole houkutellut hevoskasvattajia hankalien kulkuyhteyksiensä vuoksi. Viisivuotiaana Paulinhakin muutti saarelta pois, siittolan mantereella sijaitsevaan sisartalliin, jossa se aloitti kisauransa varsin vauhdikkaasti sekä esteillä että koulukilpailuissa. Esteet kuitenkin tiputettiin pian pois ja vaihdettiin working equitationiin, joka kouluratsastuksen rinnalla toi tamman päiviin sopivasti vaihtelua. Tamma oli perusluonteeltaan kuuliainen ja kiltti, melko miellyttämishaluinen, mutta joissain asioissa hieman tuittupäinen. Ratsastaessa tamma oli ehdottomasti niin nöyrää kuin hevosesta saa. Se ei ollut erityisen hyvärakenteinen, vaikka värinsä ja pitkien jouhiensa puolesta näyttävä. Kuitenkin sen verta kompakti ja toimiva paketti, että tamman varsat myytiin kuin kuumille kiville liki heti syntymien jälkeen.

Emänisä Quil Paulino, yksi Haras das Quil-siittolan kantaoreja, oli kertakaikkisen upea voikko ori. Melko pienikokoinen ori oli rakenteeltaan sporttimainen, sirohko ja hieman pitkärunkoinen. Jostakin kuvakulmasta se näytti melko honkkelilta, mutta kun orin näki kouluradalla, oli aavistuksen normaalia pidemmistä jaloista hyötyä - orin askeleet olivat upeat! Sillä oli lennokas, näyttävä ja matkaavoittava ravi, pyöreä ja etenevä laukka ja mikä parasta, molemmat askellajit olivat äärimmäisen miellyttäviä istua. Ikääntymisen myötä ori kuitenkin kehitti hieman haasteellisia luonteenpiirteitä, mm. näykkimisen ja imppaamisen, ja nämä yhdessä jouduttivat sen lopetuspäätöstä. Jälkeläisiä orille kertyi kaikenkaikkiaan kolmisenkymmentä - sekä manner-Portugalissa että muualla Euroopassa, mutta sen suosio jäi kuitenkin odotettua niukemmaksi.

Emänemä Quil Rômula, myöskin väriltään voikko tamma oli oikein näppärä kouluratsu. Sen ura oli pitkä ja voitokas - tamma asui liki koko ikänsä manner-Portugalissa, josta sitä ajelutettiin ympäri länsi-Eurooppaa ja koulukenttiä. Tamma oli helppo matkakumppani ja viihtyi hevosrekan kyydissä, mikä lienee yksi lisäävä tekijä pitkälle kilpauralle. Vanhoilla päivillään tamma sitten siirrettiin laivalla Madeiralle, jossa se pääsi kasvattamaan muutaman varsan ja eläköitymään rauhassa tropiikin keskellä. Rauhallinen ja miellyttävä tamma jäi monen barokki-ihmisen mieleen juuri hyvän luonteensa vuoksi.

---

Kilpailut ja näyttelyt

KRJ - 40 sijoitusta, joista 7 voittoja

27.09.2018 KRJ - vaativa B- 06/38 01.10.2018 KRJ - vaativa B - 06/50 01.10.2018 KRJ - vaativa A - 04/24 02.10.2018 KRJ - vaativa B - 03/50 03.10.2018 KRJ - vaativa A - 02/24 04.10.2018 KRJ - vaativa A - 04/24 05.10.2018 KRJ - vaativa A - 01/24 22.10.2018 KRJ - vaativa A - 02/11 24.10.2018 KRJ - vaativa A - 01/21 22.11.2018 KRJ - vaativa A - 01/30

11.11.2018 KRJ - vaativa B - 01/30 15.11.2018 KRJ - vaativa B - 03/40 17.11.2018 KRJ - vaativa B - 03/50 19.11.2018 KRJ - vaativa B - 05/50 20.11.2018 KRJ - vaativa B - 05/50 23.11.2018 KRJ - vaativa B - 01/50 29.11.2018 KRJ - vaativa A- 03/60 08.12.2018 KRJ - vaativa B- 03/60 08.12.2018 KRJ - vaativa A - 02/19 09.12.2018 KRJ - vaativa A - 03/19

12.12.2018 KRJ - vaativa A - 04/48 13.12.2018 KRJ - vaativa B - 03/60 14.12.2018 KRJ - vaativa A - 03/48 15.12.2018 KRJ - vaativa A - 01/48 20.12.2018 KRJ - vaativa A - 06/48 30.12.2018 KRJ - vaativa A - 03/30 31.12.2018 KRJ - vaativa A - 01/30 07.02.2019 KRJ - vaativa B - 02/30 08.02.2019 KRJ - vaativa B - 02/30 13.02.2019 KRJ - vaativa B - 03/30

15.02.2019 KRJ - vaativa B - 02/30 15.02.2019 KRJ - vaativa B - 02/30 16.02.2019 KRJ - vaativa B - 02/30 17.02.2019 KRJ - vaativa B - 02/30 04.02.2019 KRJ - vaativa A - 04/39 19.02.2019 KRJ - vaativa B- 06/40 02.03.2019 KRJ - vaativa B - 02/40 05.03.2019 KRJ - vaativa B - 05/40 06.03.2019 KRJ - vaativa B - 05/40 10.03.2019 KRJ - vaativa B - 03/40

---

Jälkeläiset

Lidador on tarjolla jalostukseen. Ori ottaa vastaan sekä puhdasrotuisia lusitanotammoja että myös muun rotuisia tammoja.

s. 22.03.2025    tamma    Graciadora da Fern    (e. Gracília XV)
s. 07.11.2025    tamma    Vittoria da Fern    (e. Gracília XV)    -    KV-II

---

Kuulumisia

Vauhdikas maastoreissu
Ajattelin varmaan vielä ennen maastoreissua, että se oli hyvä idea. No, en ajatellut enää maastoreissun jälkeen…! Tallityöntekijäni varoittelivat, että Lidador oli viime päivinä ollut erityisen energinen ja jopa hieman itselleen epätyypillisellä tavalla räjähdysaltis. Minä viis veisasin heidän varoituksistaan ja kehoituksista laittaa ori ensin maneesiin rallattamaan. Ilman muuta ajattelin, että maastoretki on loistava tapa päästää höyryjä ja ylipäätään tuulettaa päätä! Nappasin yhden uudemman tallityöntekijän (joka ei selkeästi osannut kieltäytyä) mukaan reissulle yhden puoliveriorin kanssa, ja lähdimme tallin pihasta matkaan.

Lidador oli alusta asti kuin viulunkieli. Askellus oli lähinnä töpöttävää ravia, ori puri kuolainta ja kuitenkin korvat pystyssä odotti tulevaa. Jos yhtään myötäsin, se kiihdytti vauhtia. Takanamme tuleva pv-ori selkeästi hoksasi, että tässä on nyt jotain menossa, koska myös se tuntui ottavan kierroksia. Ohjasimme orit pellon laitaan ja huusin tallityöntekijälle, että nyt mennään ravia. Se olikin hyvä unelma se. Ravia ei ollut nähnytkään se askellaji, mitä Lidador lähti painelemaan! Täyttä kiitolaukkaa mentiin niin lujaa, että jouduin itsekin nappaamaan orin liuhuavasta harjasta kiinni pysyäkseni kyydissä. Puoliverinen jäi hetkellisesti enemmän jälkeen, mutta kiri nopeasti meidät kiinni ja meni ohikin. Tästäkös Lidador innostui, ja löysi vielä yhden vaihteen silmään! Pelto alkoi uhkaavasti loppua ja edessä oli ylämäki ja jyrkkä nousu ylös vuorenrinnettä. Onneksemme rinteellä meni kyllä tie, mutta se oli mutkitteleva ja melko kapea. Ajattelin tietysti orin hidastavan tähän.

Mutta sekin oli turha haave. Lidadorilta ei tuntunut vauhti loppuvan - ei edes vaikka jyrkkyys ja haasteellisuus kasvoivat. Se paineli menemään puoliverisen perässä (oli siinä muuten tallityöntekijälläkin ohjista pitelemistä!). Yhdessä tiukassa kurvissa ori teki äkkikäännöksen, joka johti siihen, että minä jatkoin matkaani pöpelikköön ja ori ylämäkeen. Onneksi kasvillisuus oli runsasta ja mätkähdin koivet edellä pensaaseen. Puoliverinen kerkesi painella hyvän matkaa seuraavaan kurviin asti Lidador kannoillaan, kunnes tallityöntekijä huomasi, että toiselta hevoselta puuttui ratsastaja selästä. Onneksi siinä kohtaa hevoset alkoivat olla jo melko väsyksissä, ja myös Lidadorin karkumatka saatiin pysähtymään. Minä keräsin itseni pusikosta ja hyppäsin mäessä takaisin selkään. Paluumatka kotiin oli huomattavasti rauhallisempaa sorttia…!

Onnistunut koulutreeni
Kouluvalmentajamme Manuel oli ottanut Lidadorin listalleen tulevia kilpailuita ajatellen. Espanjalaismies oli päättänyt ratsastaa oria ihan itse, sen sijaan että seisoisi kentän keskellä katsomassa. Minut hän pyysi videoijan rooliin (vaikka tokihan meillä on myös automaattinen videointimahdollisuus - Manuel luotti enemmän manuaaliseen systeemiin…). Siispä minä seisoin kentän keskellä kameran kanssa kun herra valmentaja ratsasti orillani. Siinä muuten hauskasti portugalilainen ja espanjalainen kohtasivat jälleen - eihän tämä ensimmäinen kerta ollut.

Manuel joutui ottamaan alle melko pitkät alkulämmittelyt, sillä Lidadorin viimekertaisesta, hieman intensiivisemmästä treenistä oli jo tovi vierähtänyt, ja ori oli melko vauhdikkaalla tuulella. Nopealla kurinpalauttelulla, Manuel kuitenkin sai orin kuulolle ja rentoutumaan - turha sähellys jäi pois. Sitten alkoi itse suorittaminen: Manuel työsti orilla erityisesti laukanvaihtoja kolmen/kahden/yhden askeleen välein, ja ori suoritti ne kuin vettä vain. Lisäksi hän teetti orilla taivutuksia ja myös hieman piruetin alkua - vaikka jälkimmäinen toki meni hieman orin ymmärryksen yli. Hyvin Lidador kyllä yritti parhaansa! Kentän keskeltä ratsukon touhua oli upea katsella!

---

Kuvagalleria

kuvat © Olga Itina