Vuokranmaksutarinat

Helmikuu 2015

"Otettuani orin sisälle tarhasta rupesin puhdistamaan sitä tottuneesti liasta. Prinssi ei ollut oikein halukas seisomaan paikoillaan vaan pyöri ympäri karsinaa hankaloittaen työtehtäviäni. Lopulta sain orin kuitenkin melko puhtaaksi. Puhdistin vielä orin kaviot, jonka jälkeen kiinnitin sen riimuun juoksutusliinan ja talutin sen kentälle. Prinssi oli vauhdikkaalla tullella ja meinasi heti aluksi lähteä juoksemaan ties miten kovaa eteenpäin. " Soo prr.." rauhoittelin innokasta oria ja sain sen takaisin käyntiin. Parin käynti kierroksen jälkeen vaihdoin puolta ja ori sai kävellä toiseen suuntaan. Prinssi oli jo tottunut juoksutukseen ja menikin kaikkia askellajeja tasapainoisesti ja hyvin. Orista tulisi vielä hyvä ratsu. Jatkoimme työskentelyä niin, että Prinssi sai ravata kumpaankin suuntaan vähänaikaa. Pyysin vuoroin oria reippaammin ja vuoroin hitaammin, hitaammin meno tuntui olevan hankalampaa. Lopuksi pyysin laukkaa. Laukka ei ollut vielä niin hyvää, mutta oli sekin jo melko tasapainoista. Ori oli oppinut paljon nopeasti, vaikka laukka oli vielä vähän hankalaa oli se hetki sitten ollut erittäin hankalaa, lähes mahdotonta."

Tammikuu 2015

"Uusi vuosi, uudet kujeet! Elena alkaa valmistautua helmikuussa takaisiin Suomeen matkailuun arvostelutilaisuuksiin ja Guinevere aloittaa treenimaratoonin kevään kilpailuja varten. Loppukesästä voi sitten katsella, onko oikea aika teettää Gwenin kanssa ensimmäinen varsa. Samaan aikaan taitaa Elenallekin tulla viimeinen varsa suunnitelmiin, jonka jälkeen tamma saa siirtyä kilpailuradoilta pois.
Tammat olivat tänään erittäin iloisia nähdessään minut pitkästä aikaa. Olin viettänyt joulun, joulun pyhät sekä uuden vuoden Suomessa, joten jälleen näkeminen oli koskettava. Elena hamuili hiuksiani ja Gwen hieroi päätään käsivarsiini. Tänään päätin tehdä kunnon maastolenkin, tosin maasta käsin, sillä halusin molemmat mukaani. Laitoin molemmille suitset kuitenkin päähän ihan vain paremman kontrollin vuoksi, vaikka hyväkäytöksiä kumpikin on.
Ilma oli kaunis, eikä pohjois-Euroopassa pyörinyt lumimyrsky enää häirinnyt ulkona liikkumista. Aurinko paistoi, ja lumiset pellot olivat niin koskemattoman näköisiä. Elena ei kuitenkaan keskittynyt upeaan maisemaan, vaan sätki. Tamma kun on tottunut siihen, että se saa kulkea vapaana. En kuitenkaan halunnut päästää sitä vielä vapaaksi, ehkä muutaman kuukauden päästä, kun kumpikin tietäisimme lähimaastosta ja -liikenteestä enemmän. Gwen taas kulki nätisti vieressäni, vaikka se piti välillä vetää takaisin auratulle tielle syvästä lumihangesta. Teimme kolmen kilometrin lenkin, mutta koska puolessa välissä kumpaakin ponia alkoi ärsyttää hidas kävelytahtimme, poikkesimme polulta rämeikköön. Nousimme ylös aika jyrkän mäen, vaikka minä pääsin todella helpolla, kun molemmat tammat vetivät minut ylös. Enemmän oli vaikeuksia ohjata poneja niin, ettei meidän väliimme jäänyt pieniä pihlajan tai koivun alkuja.
Tulimme takaisin tallille, ja koska ilma oli hieman lämmennyt maastolenkin aikana, jouduin irrottamaan molempien jaloista lumikokkareita."

"Harjasin tamman ensin reippaasti pölyharjalla irrottaen enimmät liat, jonka jälkeen harjasin vielä pehmeälläharjalla ja samalla kumisualla irrottaen karvaan kuivunutta kuraa. Tamma seisoi hoitotoimenpiteiden ajan todella nätisti paikoillaan. Varoin harjaamasta liian kovasti, sillä siitä tamma ei ollenkaan pitänyt. Puhdistin kaviot ja siistin harjan sekä hännän, jonka jälkeen vain satula selkään ja suitset päähän. Satulaa laittaessa tamma vähän luimisti, mutta olin tottunut siihen ja laitoin satulan niin varoen tamman selänpäälle, ettei se alkanut riehumaan suuremmin.

Siirryimme maneesiin, jossa aloitettiin kevyellä käyntiverrttelyllä. Trippi taipui mukavasti jo heti alkuun ja tuntui melko rennolta. Tein käynnissä kaariuria ja paljon pysähdyksiä, jotta sain tamman hyvin taipumaan ja kuuntelemaan apujani. Pyysin sitä kulkemaan ajoittain myös eteenpäin, jotta se kuuntelisi paremmin pohjetta.

Jatkoimme ravissa samanlaisella verryttelyllä, mutta nyt pysähdysten sijasta siirryin pariksi askeleeksi käyntiin. Trippi kuunteli erittäin hyvin ja teki kaiken parhaansa mukaan, yrittäen toteuttaa jokaisen pienenkin apuni. Tamma tuli pikkuhiljaa tosi rennoksi ja kauniiseen pehmeään peräänantoon kulkemaan. Annoin sen hetken kävellä.

Sitten siirryimme laukkaa. Aluksi laukkasin maneesia ympäri istuen kevyessä istunnassa ja antaen tamman työskennellä. Trippi tuntui todella mukavalta ja kulki hyvin eteenpäin. Pikkuhiljaa aloin kokoamaan tammaa ja siirryin pääty-ympyröille, joilla yritin ratsastaa tamman pyöreäksi ja toimivaksi. Tämä sujui hyvin ja pian allani oli mukava poni myös laukassa. Siirryimme taas ketkeksi käyntiin ja teimme muutamat pohkeeväistöt ja avottaivutukset käynnissä. Tamma totteli hyvin ja molemmat harjoitukset sujuivatkin lähes erinomaisesti."

"Tänään oli taas aika ratsuttaa Omar. Tarkoituksena oli lähteä hieman maastoon, mutta sää oli huonontunut huomattavasti ja maasto jäi välistä. Senpä takia putsasin orin oikein kunnolla.

Kun saavuin talliin, kuulin Omarin hörisevän lempeästi. Suuntasin karsinalle ja otin orin käytävälle kiinni. Hain harjat ja aloin puunaamaan. Ori oli melko pölyinen, mutta ei mitenkään kauhean kurainen. Sen takia vain harjaus riitti saamaan Omarin melko kiiltäväksi.

Harjauksen jälkeen laitoin harjan hienosti. Harja oli ihan takussa samoin kuin häntä. Huomasi ettei sitä oltu siistitty hetkeen. Harjan ja hännän selvittelyyn meni about 20 min, jonka jälkeen vein ponin karsinaan. Lähdin kotiin."

"Joulukuu vaihtui tammikuuksi ja sain toivottaa ponitammalleni hyvää uuttavuotta saapuessani Latviaan. Itse täytin myös vuosia näin tammikuun 1. päivä, joten juhlaan oli aihetta. Nyt en enää voinut suunnitella muuta, kuin Caran pakkaamista traileriin, sillä lähtisimme 7. päivä kohti Suomea. Olin päättänyt perustaa pienen ratsastuskoulun Suomeen, jonne Cara pääsisi tuntiponiksi, tulisimme kuitenkin mahdollisesti joskus vilkaisemaan tätä hulppeaa ponikartanoa, sillä se oli sen ansainnut. HYvää Uuttavuotta Krustpilsille ja sen väelle, sekä hyvää alkavaa tammikuuta, toivottaa Papukaija ja Caraway!!"

"Marssin Krustpilsin ovea kohti viisi otsaryppyä kasvoillani. Puolisen tuntia sitten olin saanut Christalta viestin, että Janni oli jollakin konstilla keplotellut tiensä vapauteen ponien aktiivipihatosta. Punaisesta otsanahkastani nousi savua. Ovella laskin hitaasti kymmeneen, jotta en suutuspäissäni saisi ikuista porttikieltoa tallialueelle.

Christa olikin jo minua vastassa, ja pahoitteli kovasti tapahtunutta. Eihän se hänen syynsä ollut, ei missään muotoa!

– En voi vaan ollenkaan käsittää miten se on mahdollista, Christa myönsi heti minut nähdessään.
– Hei, se on Janni: älä oo ollenkaan pahoillas, se kyllä keksii konstit, nauroin. Murhanhimoiset ajatukset Jannin karkumatkaa kohtaan muuttuivat hiljalleen huvitukseksi.

Samaan aikaan tallin ovesta asteli sisään Mariella... miten muutenkaan kuin minun poniani taluttaen! Hämmentyneenä tuijotin ilmestystä ja kysäisin varovasti, mistäköhän se oli mahtanut löytyä.

– Se tuli mua vastaan, kun olin tulossa tänne katsomaan Elenaa ja Gweniä, Mariella nauroi.
– Hitsiläinen sentään, mä odotin tätä hetkeä kauhulla. Kuinka paljon voinkaan kiittää!
– Näitä sattuu, onneksi se ei ehtinyt kauemmaksi!"

"Pikkujoulumaasto sujui rattoisasti kulkusten kilistessä tonttulakkien päissä ja hevosten talsiessa innokkaasti hienoissa maisemissa. Maaston jälkeen oli ruokailu, jossa oli tarjossa jos jonkin laista maukasta jouluruokaa. Lopuksi oli pientä hauskaa ohjelmaa ja jouluista musiikkia, joka jatkui aina yhteentoista asti illalla."

Joulukuu 2014

"Kun alkumalja oli juotu, ja Christa oli lopettanut puheensa, riensin kiireen vilkkaa Gwenin luokse. Tamma oli enää satulaa vailla valmis, ja huokaisin helpotuksesta, että olin valinnut maastoreissulle ratsukseni Gwenin enkä Elenan. Gwen kun ei emänsä tavoin pullistele satulavyötä kiristäessä, vaan antaa minun tehdä työni rauhassa. Maastoreissu oli ensimmäiseni Latvian metsikössä, joten olin ihan innoissani. Tiesin kuitenkin, että Gwen nauttisi siitä, oli maasto sitten erilainen kuin meillä Suomessa tai ei. Suurimpana syynä Gwenin nauttimiselle oli kuitenkin muut ratsukot, ja tarkennettuna muut, uudet tallikaverit.

Latviaan ei näköjään tullut lumi joulukuun puolivälissä, niin kuin meillä Keski-Suomessa, mutta sää oli kylmä. Kirkas taivas kuitenkin valaisi meidän reissua, joten ei tarvinnut olla niin varovainen liikkuessaan. Onneksi suurin osa maastoreissusta kuljimme valaistuilla teillä, eikä ilta pimentynyt kunnolla kuin vasta viiden aikaan. Gwen kulki kauniisti koko reissun ajan, eikä muillakaan ratsukoilla ollut ongelmia.

Muutama laukkapyrähdys otettiin kuivilla suorilla, joten saavuttuamme takaisin tallille, oli Gwenkin valmis lepäämään tallissa. Kun ponit oli saatu riisuttua satuloistaan ja kuivattua, alkoi meidän "kaksijalkaisten" illanvietto. Onneksi suomella ja englannilla pärjäsi koko illan, vaikka sainkin täydennettyä sanavarastoani muutamalla latvialaisella termillä."

"Joulukuu oli alkamaisillaan ja taisivat tontutkin jo Krustpilsin nurkissa hyöriä ja pyöriä. Joulukuulle en ollut mitään kovin ihmeellistä Caran kanssa miettinyt, paitsi että osallistuisimme tallin pikkujouluihin. Siitä tulisi varmasti mukavaa! (pikkujoulujen jälkeen) Lähdin eräänä päivänä pienelle kärryajelulle pienen ponini kanssa ja tamma oli siitä innoissaan. Leppoisasti pienet kärryt kitisten kuljimme pitkin Latvian maita ja mantuja, kunnes oli aika palata kotiin. Hyvinhän se reissu meni! Olin tyytyväinen siitä, että poni oli päässyt aktiivipihattoon muiden ponien kanssa, ja ylipäätään olimme löytäneet mukavan ponitallin, jossa oli ainoastaan poneja. Pian tuo pullero kuitenkin lähtisi Suomen puolelle, omaan uuteen talliini. "

"Noin kuukauden ajan olivat ponini nyt asustelleet tällä hienolla tallilla. Entiseen talliin verrattuna tämä oli kyllä täyttä luksusta ja aivan verraton talli. Olin ihastellut erityisen paljon kauniita maastoja, hienoa tallia ja täydellisyyden rajaa hipovaa maneesia.
Trippi oli sopeutunut lähes heti pihatto elämään ja muihin pihatto kavereihinsa. Olin huomannut sen käyttäytymisessäkin pientä muutosta, eikä huonompaan, ei ollenkaan, vaan juuri parempaan suuntaan. Se oli selvästi tyytyväinen nykyiseen elämäänsä. Olin myös erittäin tyytyväinen siihen, että nyt olin tamman kanssa päässyt edistymään paljon paremmin kuin aikeisemmin - hyvien ja säännöllisten valmennusten tuotosta.

Prinssikin näytti tykkäävän uudesta tallistaan. Erityisesti se piti siitä, että sai tarhata kaverin kanssa. Prinssin vauhti ei ole kyllä suinkaan loppunut siihen, mutta ehkä meno on hieman rauhoittunut. Nuoren oripojan kanssa ollaan myös päästy tekemään kaikenlaista. Erityisen tyytyväinen olen siihen miten hyvin koulutus on edennyt."

"Seisoin hymy korvissa (oikeasti mun hymy oli syväjäässä jännityksen vuoksi) Krustpilsin kartanossa – lasi kuohuvaa sievästi kädessä – samalla kun Christa puhua papatti ja toivotti osallistujat tervetulleiksi pikkujouluihin. Puheen jälkeen siirryimme tallin puolelle, laittamaan hevosia kuntoon pikkujoulumaastoa varten.
Parin kuukauden jälkeen olin kotiutunut Latviaan kiitettävän hyvin, vaikka sisälläni kutkutti kaipuu Suomeen. Olihan tämä ihan hullua, en olisi ikinä uskonut että löytäisin itseni täältä... Latviasta! Janni vaikutti myös oikein tyytyväiseltä Krustpilsin aktiivipihatossa; se oli saanut seurakseen muutaman muunkin ponin, joista suurin osa oli tammoja. Erityisen paljon se kaveerasi Trippi-nimisen newforestin kanssa, kun taas pihaton toisen shetlanninponin kanssa oli havaittavissa pientä leikkimielistä vääntöä. Parempaa paikkaa saisi hakea!

Pikkujoulumaasto sujui iloisissa merkeissä, juttua riitti ja noin tunnin lenkin aikana minulle tuli tutuksi osa Krustpilsin ihailtavista maastoista. Ehkä myöhemmin uskaltaisin lähteä myös yksin maastoilemaan, kuka tietää?

Palattuamme maastosta ohjelmassa oli luppoisaa yhdessäoloa ja hauskanpitoa. Jännityksen rippeet murenivat huomaamattomasti illan aikana, ja lopulta olin ihan täysillä mukana!

Kiitos mukavasta tapahtumasta :)"

"Ville on sopeutunut Latviaan yllättävän hyvin ottaen huomioon pitkän matkan Iso-Britanniasta tänne. Ponin kasvattaja oli varoitellut minua sen vaikeudesta sopeutua uusiin paikkoihin ja asioihin, joten tämä on ollut oikein mukava yllätys.

Vaikka yhteistyö Villen kanssa alkoi vasta äskettäin, olemme me kerenneet tehdä sen kanssa vaikka mitä etenkin, kun olemme päässeet näin hyville tiluksille harjoittelemaan. Viikkomme ovat koostuneet pääasiassa treenaamisesta, mutta olen käynyt tutustumassa muutamaan maastoreitteihin. Olen aivan ihastunut tähän paikkaan! Villekin tuntuu tyytyväiseltä. Tavoitteemme päästä kilpailemaan vaativaa B:tä on vielä jonkin matkan päässä, mutta tällä hetkellä se tuntuu ainakin realistiselta toiveelta.

Joulukuun aikana suunnitelmissa on jatkaa treenaamista noin neljästi viikossa, joista ainakin yksi kerta on esteitä. Muuten nautimme Villen kanssa lisää maastoilusta, ja näillä näkymin melkein joka viikonloppu olemme jossain päin kilpailuissa. Jouluaattona pitää ehdottomasti kuitenkin tehdä piiitkä maastoreissu!"

"Foksin ensimmäiset viikot Krustpils Manorissa ovat menneet aivan loistavasti! Pihatto on ponille juuri oikea paikka ja se nauttii raikkaasta ulkoilmasta sekä uusista kavereista. Foksin onnellista oleskelua olisi mukava seurata pelkästään sivustakin, mutta kaikki poninomistajat tietävät, että rapaiset vuohiset ja takkuun asti juostu harja on aina välillä setvittävä. Kuten arvata saattaa, Foksilla oli jälleen hiukan eriävät ajatukset sisälle tulon suhteen. Muutaman tylsistyneen vilkaisun jälkeen poni lopulta antoi taluttaa itsensä sisään ilman sen kummempia vastusteluja ja saatoin pitää kunnon harjaustuokion. Foksikin alkoi vähitellen lämmetä karsinassa seisoskelulle - laittoipa se hiukan jopa silmiäänkin umpeen ja malttoi vain nautiskella.

Joulukuun alun kunniaksi päätin skipata perustreenin ja lähteä Foksin kanssa samoilemaan lähimaastoon! Foksi vaikutti vähintäänkin yhtä innostuneelta asian suhteen ja sen askeleet muuttuivat aina vain sitä verkkaisammiksi mitä selkeämmin olimme ohittaneet maneesin ja kentän. Vaihtelu ehdottomasti virkistää, sen sain huomata itsekin, kun huomasin hymyileväni keskellä loskaista harmautta ravaillessamme pitkin peltoja. Löysimme oivan pätkän laukallekin ja Foksikin tuntui olevan onnensa kukkuloilla.

Takaisin tallille palattuamme harjasin vielä Foksin ja sujautin sille pari porkkanaa kiitokseksi mukavasta päivästä. Pihattoonsa poni riensi takaisin suurella riemulla, mutta muisti pökkäistä minuakin ystävällisesti turvallaan ennen karkaamistaan takaisin kavereiden joukkoon. Todella mukava nähdä Foksi niin pirteänä ja leikkisänä, toivottavasti kotiutuminen jatkuu hyvissä merkeissä ja suurimman alkuinnostuksen jälkeen poni malttaa hiukan myös keskittyä treenaamiseenkin! ;)"

"Olin tuonut edellisenä päivänä Omarin talliin ja oli aika käydä ratsuttamassa ori. Ori käyttäytyi hieman omiuisesti, mutta ajattelin sen johtuvan vain muuttosterristä. Kun pääsin kentälle, ori alkoi steppailemaan ihan oudosti ja sitä se ei kyllä yleensä tee. Siispä päätin käydä kysymässä Christalta neuvoa. Christa päätti soittaa eläinlääkärille ja pian se sitten tuli. Eläinlääkäri antoi diagnoosiksi jotain pientä ontumista, mutta ei onneksi pahempaa. Hän käski vain antaa Omarin lepäillä."

Marraskuu 2014

"Sain Latviasta hyväpalkkaisen työn erinäisten sattumien kuljettamana. Tieto uudesta työpaikasta oli tullut hieman shokkina: minne sijoittaisin molemmat shetlanninponini? Orin lupasi ottaa ystävättäreni, mutta tamman tallipaikan kanssa oli edelleen suuria ongelmia. Pelotti ja jännitti, mutta en halunnut jättää tilaisuutta käyttämättä: soitin paikalliselle, Kurzemen maakunnassa sijaitsevalle ponitallille, Krustpils Manorille. Olin kuullut, että paikan omisti suomalainen hevosalan yrittäjä.

Puhelimesta vastasi heleä naisen ääni, joka vastaili iloisesti kysymyksiini tallia koskien. Lopulta uskaltauduin kysäisemään, josko he pystyisivät majoittamaan kiltin ponitammani ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Sovimme, että tulen tutustumaan.

Ajellessani hevostraileri autoni perässä lävitse kauniiden, avarien peltojen, jännäperhoset lentelivät vatsassani tietämättä minne mennä. Matka ei ollut pitkä, sillä pian eteeni aukeni suuri, vaalea kartano joka näytti ainakin satavuotiaalta. Kartanoa ympäröivät useat pienemmät rakennukset ja laajat laitumet. Wau, ajattelin.

– Hei, mä olen Christa - maailma on pieni, kun täällä törmää suomalaisiin!
– Sinte. Näinhän se on, totesin ja nauroimme.
– Tosiaan, tuolla trailerissa odottelee mun tammamamma, Janni. Otanko sen heti ulos?
– Ota vain, tallissa on paikka vapaana.

Krustpils Manor oli juuri sitä mitä hainkin. Allekirjoitin sopimuksen vapisevin käsin, mutta tiesin Jannin pääsevän hyvään hoitoon - vieläpä aktiivipihattoon, jollaisia suomessa ei liiemmin pääse kokemaan. Matka työpaikaltani ei ollut järin pitkä, joten pääsisin käymään tarvittaessa päivittäin.

Vuokrakämpälle päästyäni huokaisin helpotuksesta. Yksi stressinaihe on nyt kukistettu."

"Nyt Elena ja Gwen ovat olleet täällä Krustpilsissä noin kuukauden. Molemmat ovat kotiutuneet mukavasti, vaikka Gwenille se on näyttänyt olevan hieman vaikeampaa. Onneksi Elena, eli Gwenin äiti, on ollut täällä tukemassa Gweniä, vaikka ne näkevät toisiaan enimmäkseen tallissa.

Gwenillä on ollut lomaa kilpailemisesta, mutta pian se saakin aloittaa maailmankiertueen ystäväni Sarahin kanssa. Elenalla ei enää ole kilpailu-uraa paljon jäljellä, joten tamma pääsee pian hieman rentoutumaan ja lomailemaan. :)"

"Ossi onkin sopeutunut tänne loistavasti, lukuun ottamatta pieniä stressinpurkauksia jotka ovat aiheuttaneet Riikallekkin harmaita hiuksia. Treenailu on sujunut mallikaasti, ja pian voidaankin jo osallistua ekoihin kisoihin. :) Ollaan kuitenkin oltu varovaisella päällä noissa mahtavissa maastoissa."

"Tamma oli aluksi uuteen väliaikaiseenkotiinsa saapuessa hiukan stressaantunut, mutta pian se olikin jo tutustumassa muihin poneihin innolla. Juttelin tallinpitäjän kanssa hetken ja pian lähdin omaan viikoksi vuokrattuun mökkiini. Halusin tietää millaista Baltiassa olisi joten jäin seitsemäksi päiväksi. Pääsin jokapäivä ponini luo ja ratsastamaan, tai itseadiassa ajamaan sillä. Olimme iloisia Latviassa oli oikein mykavaa ja taisi tammakin olla mielissään. Pihatosta Cara piti todella ja sillä oli kavereitakin, joiden kanssa temmeltää. Viikon kuluttua lähdin yksityiskoneella takaisin Ranskaan jossa suuren tallin ylläpitöminen muuten kaatuisi. Kävin kuukauden aikana muutamia kertoja tamman luona pitämässä sille kaikenlaista seuraa. Sen kuun viimeisellä käynnillä suunnittelin ensikuuksi mm. Pikkujouluihin osalistumista. Tekisimme ensikuussa vaikka mitä kivaa."