Pihattopaikkasopimus
Karsinapaikkasopimus ponille Sixx Janette MET, omistajana Sinte (VRL-10636).
Pihattopaikka nro 2.
Perustiedot ponista
Nimi: Sixx Janette MET "Janni"
Rotu-sukupuoli: shetlanninponitamma
Säkäkorkeus: 103 cm
Ikä: 6-vuotias
Omistajan sanoin:
"Sixx Janette MET on seurankipeä, mutta mahdottoman ystävällinen ja lojaali pikkuprinsessa. Janni on huomaamaton ja pieniegoinen vetäytyjä, joka ei ponnahda heti ensimmäisenä esille hevoslaumasta. Hiljaisesta ja kiltistä luonteestaan huolimatta Janni on iloinen ja aktiivinen vipeltäjä, jolla tuntuu olevan vain hyviä päiviä."
Palvelut
Peruspalvelut
» Pihattopaikka
» Ruokinta 3 kertaa päivässä - omat ruoat (sisältää kuivaheinän)
» Loimitus ohjeiden mukaisesti
» Eläinlääkärin tarkastus kuukausittain
Liikutuspalvelut
» Kentän ja maneesin maksuton käyttö
Valmentautumispalvelut
» Yksityisvalmennus 1,5 h (lajeina koulu tai esteet)
Luxuspalvelut
» Hevoshieroja kuukausittain
Palveluiden hinta yhteensä = 255 v€ / kk + valmennuskerrat
Hoito-ohjeet
Varusteet:
» Jannin hoitotarvikkeet ovat limenvihreän värisiä
» Jannin loimet ovat maitokahvin värisiä
Loimitus:
sateella (mikäli ulkona alle 15 astetta) - sadeloimi (tarpeen mukaan alle fleeceloimi)
noin 0- -10 astetta - fleeceloimi
yli -10 astetta - toppaloimi
Ruokinta:
Erityistä huomioitavaa:
» Janni osaa avata joitakin solmuja ja karsinanovia, joten olethan tarkkana sitoessasi ponia kiinni!
Vuokranmaksu
Lokakuu 2014: ok!
Marraskuu 2014: ok!
Joulukuu 2014: ok!
Tammikuu 2015: ok!
Toimintaan osallistuminen
Sinte on osallistunut seuraaviin tapahtumiin vuokrallaoloaikana:16.11.2014 estevalmennus
12.12.2014 pikkujoulut
Vuokranmaksutarinat
Tammikuu 2015
Marssin Krustpilsin ovea kohti viisi otsaryppyä kasvoillani. Puolisen tuntia sitten olin saanut Christalta viestin, että Janni oli jollakin konstilla keplotellut tiensä vapauteen ponien aktiivipihatosta. Punaisesta otsanahkastani nousi savua. Ovella laskin hitaasti kymmeneen, jotta en suutuspäissäni saisi ikuista porttikieltoa tallialueelle.
Christa olikin jo minua vastassa, ja pahoitteli kovasti tapahtunutta. Eihän se hänen syynsä ollut, ei missään muotoa!
– En voi vaan ollenkaan käsittää miten se on mahdollista, Christa myönsi heti minut nähdessään.
– Hei, se on Janni: älä oo ollenkaan pahoillas, se kyllä keksii konstit, nauroin. Murhanhimoiset ajatukset Jannin karkumatkaa kohtaan muuttuivat hiljalleen huvitukseksi.
Samaan aikaan tallin ovesta asteli sisään Mariella... miten muutenkaan kuin minun poniani taluttaen! Hämmentyneenä tuijotin ilmestystä ja kysäisin varovasti, mistäköhän se oli mahtanut löytyä.
– Se tuli mua vastaan, kun olin tulossa tänne katsomaan Elenaa ja Gweniä, Mariella nauroi.
– Hitsiläinen sentään, mä odotin tätä hetkeä kauhulla. Kuinka paljon voinkaan kiittää!
– Näitä sattuu, onneksi se ei ehtinyt kauemmaksi!
Joulukuu 2014 (tällä tarinalla osallistuttu pikkujouluihin)
Seisoin hymy korvissa (oikeasti mun hymy oli syväjäässä jännityksen vuoksi) Krustpilsin kartanossa – lasi kuohuvaa sievästi kädessä – samalla kun Christa puhua papatti ja toivotti osallistujat tervetulleiksi pikkujouluihin. Puheen jälkeen siirryimme tallin puolelle, laittamaan hevosia kuntoon pikkujoulumaastoa varten.
Parin kuukauden jälkeen olin kotiutunut Latviaan kiitettävän hyvin, vaikka sisälläni kutkutti kaipuu Suomeen. Olihan tämä ihan hullua, en olisi ikinä uskonut että löytäisin itseni täältä... Latviasta! Janni vaikutti myös oikein tyytyväiseltä Krustpilsin aktiivipihatossa; se oli saanut seurakseen muutaman muunkin ponin, joista suurin osa oli tammoja. Erityisen paljon se kaveerasi Trippi-nimisen newforestin kanssa, kun taas pihaton toisen shetlanninponin kanssa oli havaittavissa pientä leikkimielistä vääntöä. Parempaa paikkaa saisi hakea!
Pikkujoulumaasto sujui iloisissa merkeissä, juttua riitti ja noin tunnin lenkin aikana minulle tuli tutuksi osa Krustpilsin ihailtavista maastoista. Ehkä myöhemmin uskaltaisin lähteä myös yksin maastoilemaan, kuka tietää?
Palattuamme maastosta ohjelmassa oli luppoisaa yhdessäoloa ja hauskanpitoa. Jännityksen rippeet murenivat huomaamattomasti illan aikana, ja lopulta olin ihan täysillä mukana!
Kiitos mukavasta tapahtumasta :)
Marraskuu 2014
"Sain Latviasta hyväpalkkaisen työn erinäisten sattumien kuljettamana. Tieto uudesta työpaikasta oli tullut hieman shokkina: minne sijoittaisin molemmat shetlanninponini? Orin lupasi ottaa ystävättäreni, mutta tamman tallipaikan kanssa oli edelleen suuria ongelmia. Pelotti ja jännitti, mutta en halunnut jättää tilaisuutta käyttämättä: soitin paikalliselle, Kurzemen maakunnassa sijaitsevalle ponitallille, Krustpils Manorille. Olin kuullut, että paikan omisti suomalainen hevosalan yrittäjä.
Puhelimesta vastasi heleä naisen ääni, joka vastaili iloisesti kysymyksiini tallia koskien. Lopulta uskaltauduin kysäisemään, josko he pystyisivät majoittamaan kiltin ponitammani ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Sovimme, että tulen tutustumaan.
Ajellessani hevostraileri autoni perässä lävitse kauniiden, avarien peltojen, jännäperhoset lentelivät vatsassani tietämättä minne mennä. Matka ei ollut pitkä, sillä pian eteeni aukeni suuri, vaalea kartano joka näytti ainakin satavuotiaalta. Kartanoa ympäröivät useat pienemmät rakennukset ja laajat laitumet. Wau, ajattelin.
– Hei, mä olen Christa - maailma on pieni, kun täällä törmää suomalaisiin!
– Sinte. Näinhän se on, totesin ja nauroimme.
– Tosiaan, tuolla trailerissa odottelee mun tammamamma, Janni. Otanko sen heti ulos?
– Ota vain, tallissa on paikka vapaana.
Krustpils Manor oli juuri sitä mitä hainkin. Allekirjoitin sopimuksen vapisevin käsin, mutta tiesin Jannin pääsevän hyvään hoitoon - vieläpä aktiivipihattoon, jollaisia suomessa ei liiemmin pääse kokemaan. Matka työpaikaltani ei ollut järin pitkä, joten pääsisin käymään tarvittaessa päivittäin.
Vuokrakämpälle päästyäni huokaisin helpotuksesta. Yksi stressinaihe on nyt kukistettu."
Palkintotavarat
Laita hiiri kuvan päälle niin näet, mistä palkintotavara on ansaittu!
