Karsinapaikkasopimus - karsina nro 7.
Karsinapaikkasopimus ponille Guinevere, omistajana Mariella (VRL-02189).
Karsinapaikka nro 7.
Perustiedot ponista
Nimi: Guinevere "Gwen"
Rotu-sukupuoli: ratsuponi-tamma
Säkäkorkeus: 138 cm
Ikä: 4-vuotias
Omistajan sanoin:
Palvelut
Peruspalvelut
» Karsinapaikka (nro 7)
» Ruokinta 3 kertaa päivässä - kuivaheinä ja kaurat
» Kokopäivätarhaus - aamu, iltapäivä, ilta
» Laidunpaikka - aamu, iltapäivä, ilta
» Loimitus ohjeiden mukaisesti
» Eläinlääkärin tarkastus 2 krt/kk
» Kengittäjän käynti 1 krt/kk
Liikutuspalvelut
» Kentän ja maneesin maksuton käyttö
» Liikutus 5 krt/vko
Valmentautumispalvelut
» Yksityisvalmennus 1,5 h (lajeina koulu tai esteet)
» Yksityisvalmennus 2 h (lajina kenttä, sis. maastoesteet, rataesteet, kouluosuuden)
Luxuspalvelut
» Hevoshieroja 2 krt/kk
Palveluiden hinta yhteensä = 675 v€ / kk + valmennuskerrat
Hoito-ohjeet
Loimitus:
tuulisella/märällä säällä sadeloimi
alle 0 astetta - kevyt toppaloimi
alle -10 astetta - toppaloimi
alle -15 astetta - fleece + toppaloimi
tallissa tarvittaessa villaloimi
Ruokinta:
aamu : 2 kg heinää, Racing Pony 1l
päivä : 2-3 kg heinää
ilta : 2 kg heinää, Racing Pony 0,5 l
Tarhaus:
tarhataan aamuisin, iltapäivisin ja iltaisin Fian sekä Melodyn kanssa laitumelle tai tarhaan.
Vuokranmaksu
Lokakuu 2014: ok!
Marraskuu 2014: ok!
Joulukuu 2014: ok!
Tammikuu 2015: ok!
Toimintaan osallistuminen
Mariella on osallistunut seuraaviin tapahtumiin vuokrallaoloaikana:
16.11.2014 estevalmennus
12.12.2014 pikkujoulut
Vuokranmaksutarinat
Tammikuu 2015
Uusi vuosi, uudet kujeet! Elena alkaa valmistautua helmikuussa takaisiin Suomeen matkailuun arvostelutilaisuuksiin ja Guinevere aloittaa treenimaratoonin kevään kilpailuja varten. Loppukesästä voi sitten katsella, onko oikea aika teettää Gwenin kanssa ensimmäinen varsa. Samaan aikaan taitaa Elenallekin tulla viimeinen varsa suunnitelmiin, jonka jälkeen tamma saa siirtyä kilpailuradoilta pois.
Tammat olivat tänään erittäin iloisia nähdessään minut pitkästä aikaa. Olin viettänyt joulun, joulun pyhät sekä uuden vuoden Suomessa, joten jälleen näkeminen oli koskettava. Elena hamuili hiuksiani ja Gwen hieroi päätään käsivarsiini. Tänään päätin tehdä kunnon maastolenkin, tosin maasta käsin, sillä halusin molemmat mukaani. Laitoin molemmille suitset kuitenkin päähän ihan vain paremman kontrollin vuoksi, vaikka hyväkäytöksiä kumpikin on.
Ilma oli kaunis, eikä pohjois-Euroopassa pyörinyt lumimyrsky enää häirinnyt ulkona liikkumista. Aurinko paistoi, ja lumiset pellot olivat niin koskemattoman näköisiä. Elena ei kuitenkaan keskittynyt upeaan maisemaan, vaan sätki. Tamma kun on tottunut siihen, että se saa kulkea vapaana. En kuitenkaan halunnut päästää sitä vielä vapaaksi, ehkä muutaman kuukauden päästä, kun kumpikin tietäisimme lähimaastosta ja -liikenteestä enemmän. Gwen taas kulki nätisti vieressäni, vaikka se piti välillä vetää takaisin auratulle tielle syvästä lumihangesta. Teimme kolmen kilometrin lenkin, mutta koska puolessa välissä kumpaakin ponia alkoi ärsyttää hidas kävelytahtimme, poikkesimme polulta rämeikköön. Nousimme ylös aika jyrkän mäen, vaikka minä pääsin todella helpolla, kun molemmat tammat vetivät minut ylös. Enemmän oli vaikeuksia ohjata poneja niin, ettei meidän väliimme jäänyt pieniä pihlajan tai koivun alkuja.
Tulimme takaisin tallille, ja koska ilma oli hieman lämmennyt maastolenkin aikana, jouduin irrottamaan molempien jaloista lumikokkareita.
Joulukuu 2014 (tällä tarinalla osallistuttu pikkujouluihin)
Kun alkumalja oli juotu, ja Christa oli lopettanut puheensa, riensin kiireen vilkkaa Gwenin luokse. Tamma oli enää satulaa vailla valmis, ja huokaisin helpotuksesta, että olin valinnut maastoreissulle ratsukseni Gwenin enkä Elenan. Gwen kun ei emänsä tavoin pullistele satulavyötä kiristäessä, vaan antaa minun tehdä työni rauhassa. Maastoreissu oli ensimmäiseni Latvian metsikössä, joten olin ihan innoissani. Tiesin kuitenkin, että Gwen nauttisi siitä, oli maasto sitten erilainen kuin meillä Suomessa tai ei. Suurimpana syynä Gwenin nauttimiselle oli kuitenkin muut ratsukot, ja tarkennettuna muut, uudet tallikaverit.
Latviaan ei näköjään tullut lumi joulukuun puolivälissä, niin kuin meillä Keski-Suomessa, mutta sää oli kylmä. Kirkas taivas kuitenkin valaisi meidän reissua, joten ei tarvinnut olla niin varovainen liikkuessaan. Onneksi suurin osa maastoreissusta kuljimme valaistuilla teillä, eikä ilta pimentynyt kunnolla kuin vasta viiden aikaan. Gwen kulki kauniisti koko reissun ajan, eikä muillakaan ratsukoilla ollut ongelmia.
Muutama laukkapyrähdys otettiin kuivilla suorilla, joten saavuttuamme takaisin tallille, oli Gwenkin valmis lepäämään tallissa. Kun ponit oli saatu riisuttua satuloistaan ja kuivattua, alkoi meidän "kaksijalkaisten" illanvietto. Onneksi suomella ja englannilla pärjäsi koko illan, vaikka sainkin täydennettyä sanavarastoani muutamalla latvialaisella termillä.
Marraskuu 2014
Nyt Elena ja Gwen ovat olleet täällä Krustpilsissä noin kuukauden. Molemmat ovat kotiutuneet mukavasti, vaikka Gwenille se on näyttänyt olevan hieman vaikeampaa. Onneksi Elena, eli Gwenin äiti, on ollut täällä tukemassa Gweniä, vaikka ne näkevät toisiaan enimmäkseen tallissa.
Gwenillä on ollut lomaa kilpailemisesta, mutta pian se saakin aloittaa maailmankiertueen ystäväni Sarahin kanssa. Elenalla ei enää ole kilpailu-uraa paljon jäljellä, joten tamma pääsee pian hieman rentoutumaan ja lomailemaan. :)
Palkintotavarat
Laita hiiri kuvan päälle niin näet, mistä palkintotavara on ansaittu!
