Tallipäiväkirja

Heinäkuu 3. 2014

Vihdoin kesä on päättänyt saapua myös Latviaan ja Krustpilsiin! Alkukesä saatiinkin kärvistellä lähes syksyisissä tunnelmissa, sääolojen armoilla! Kelit vaihtelivat niin, että joka aamu sai erikseen miettiä, tarvitsevatko ponit loimea ulos lämpötilan hipoessa lähes pakkasrajaa! Pikkuhiljaa myös remontti tiluksilla alkaa olla valmiimpaan päin - julkisivu kaipaa vielä hieman fiksailua (tallipiha on täynnä epämääräisiä kasoja ja kekoja kaikenlaista rojua - ei järin esteettistä!), mutta muuten kartano on lähes julkaisemiskelpoinen.

Tallin ja koko kartanon avajaiset päätettiin tänä vuonna pitää elokuun lopussa järjestettävien Krustpilsin markkinoiden yhteydessä. Valmistelut ovat siis paraikaa menossa. Krustpilsin markkinoiden ohjelmaa on mietitty yhdessä paikallisten kyläseurojen kanssa - he kun aikaisempina vuosinakin ovat markkinat yhteistyössä järjestäneet. Tähän mennessä selvillä on se, että yhdelle laitumista kootaan iso juhlateltta mahdollistaen markkinahumun jatkumisen iltamyöhälle asti. Lisäksi tilauksessa on myös kaunis ja lämmin, kesäinen sää!

Ponien puolesta tallissa on vielä suht tyhjää. Suurin osa karsinoista on täysin tyhjillään, yksityisponeja emme ole ottaneet vastaan vielä lainkaan. Itse omistajana haluan, että kaikki on priimaa kun sellaista kerta mainostammekin! Joten yksityisten saapumista saamme varmasti odottaa markkinoihin asti - silloin on hyvä sauma myös esitellä tallia ja ottaa karsinavarauksia vastaan!

Koska minun olematon kesälomani on mennyt remonttien sun muiden keskellä, olen hoitanut rentoutumiset lähinnä ponien selästä tai kärryiltä käsin, lähiseutuja ja merenrantaa tutkien. Tänään vuorossa oli rauhallinen maastolenkki Zeusin, uuden norjanvuonohevostulokkaani, kanssa. Valjakkopainotteinen Zeus on kärryjen edessä vielä alkutekijöissä, joten rento maastolenkki oli sille enemmän kuin tarpeen. Lisäksi Krustpilsin lähitiet oikein kutsuvat ajamaan: isot, vihreät pellot ja auringonpaiste - mitä muuta tarvittaisiin? Yksi tallin koirista lähti matkaan häntää pitämään, ja pysyi kannoillamme koko matkan, vaikka välillä vauhti meinasi hieman yltyäkin!

Nyt vain odottelemme vesien lämpiämistä ja auringonpaistetta, jotta pääsemme vihdoin talviturkkimme heittämään - ponilauman kanssa tietysti!